Loppukiri? Ei vaan liriliri

Olen saattanut mainita kuinka Rytölän remontti laskee ja nostaa mielialaa vuoronperään. Siitä en taas en ole vielä riittävästi kertonut millainen asukaskunta tässä samassa rapussa asustaa, muuta kuin että se on melkein 100% eläkelläispainotteinen. Senkin voin vielä valaista, että ovellamme on käyty 3 kertaa henkilökohtaisesti valittamassa remontoinnin äänistä (vaikka poraamista olisi tapahtunut keskellä päivää) ja isännöitsijältä tuli ystävällinen meili, jossa kerrottiin naapureittemme valittaneen remontistamme aiheutuneista äänistä ja että talossa ei saa remontoida arkisin klo 18 jälkeen (what???!!!!????). Työssäkäyville ihmisillehän tuommoinen aikaraja on lähes mahdoton. Remontoisimme siis arkisin n. tunnin verran. Joopajoo.
Rapunväki vaikuttaa muutenkin todella ynseälle porukalle. Rappukäytävässä ja pihalla vastaantullessa jengi tuijottaa maahan väistäen viimeiseen asti katsekontaktin ja jos niille huutaa reippaasti tervehdyksen useammat jättävät vastaamatta siihen. Emme siis tunne itseämme kovinkaan pidetyiksi tässä pihapiirissä.
Eilen Rytölä räjäytti varsinaisen potin. Remonttireiskamme oli poraamassa kylppärinkattoon palkkeja panelikattoa varten kun "zup" ja pora osui katon läpi vesiputkeen. Vettä ei kuitenkaan missään vaiheessa suihkunnut mitenkään valtoimenaan, vaan sieltä tuli noin pisara 10 sekunnin välein. Eipä siinä muuta kuin huoltoyhtiö paikalle joka päätti järjestää vesisulun koko rappuun. Tästähän vasta härdelli nousi ja ihmiset pitivät torikokousta rapussa ja kantoivat kerhohuoneesta vettä koteihinsa. Olimme jo varmoja, että naapurit tulisivat soihdut käsissä noutamaan meidät ja sitoisivat Rytölän asukasraukat ulkona odottaviin paaluihin kiinni. No ihan näin ei kuitenkaan käynyt, mutta varsin syyttävän ja piruja seinille maalaavan taloyhtiönhallituksen puheenjohtajan saimme kuitenkin vierailulle. Päätimme lähteä yöksi siipan vanhemmille ja jättää uppoavan laivan taaksemme. No ei nyt ihan niin voi sanoa, mutta todennäköisesti olisimme kuunnelleet koko yön sitä ihanaa ääntä kun pisara osuu sankoon joten oli vaan parempi turvata unensaanti ja vaihtaa maisemaa.
Seuraava aamu olikin sitten mielenkiintoinen. Putkimiehen piti olla paikalla selvittämässä tilannetta kello 7, mutta syystä tai toisesta oli ukko rantautunut Rytölän kylppäriin vasta n. klo 8.30. Tämä aiheutti kahdeksan maissa vihaisen puhelutulvan siipan kännykkään naapuriston toimesta, koska tietenkin vika oli meidän, kun ei vettä vielä aamullakaan hanoista tullut. Siinä oli turha mitään selitellä, että ei me sitä kattoa olla itse porattu eikä tiedetty miksei putkari ollut paikalla sopimuksen mukaisesti. Ihmisluonteeseenhaan kuuluu, että joka jutulle on aina joku löydettävä syyllinen ja Rytölän asukkeina olimme helppoja uhreja. Sehän nyt on aivan mitätön sivuseikka, että olemme palkanneet ammattilaiset remontoimaan kylpyhuoneemme, koska itse emme saa, emmekä osaa sitä itse rempata. Ei, vika on Rytölän omistajissa ja piste.
Päivän mittaan sitten selvisi, että pora oli osunut yläkertalaisen lavuaarin poistovesiputkeen ja tapauksesta selvittiin pelkällä pienellä putken paikkauksella. Mutta se tuskin poistaa kaikkien vesittömien kärsimyksiä ja tunnen koko naapuriston syyttävän sormen yhä takaraivossani.


Valkoisen paneelikaton asemasta kylppärin katossa komeilee siis reikä ja putkikinhan se sieltä ilkkuvana pilkottaa.