Rytölän kesäkeittiö

Olen puuhastellut tällä viikolla varsinaisena kodinhengettärenä. Olen oikein leiponut sämpylöitä ja ommellutkin! On ollut ihan kivaa, kun ompelukone on ollut yhteistyöhalukas ja kerrankin on aikaa suunnitella ja toteuttaakkin vielä niitä suunnitelmia. Yleensä kun se on tupannut jäämään siihen suunnittelu asteelle.

Kas tässä taidonnäyte Rytölän ehtoisan emännän leipomistaidoista! Kuten kuvasta näkyy, en todellakaan ole siunattu leivonnan ihmeellisillä lahjoilla. Ehkä juuri siksi olen leiponut ehkä viisi kerta elämäni aikana. Siis näähän on ihan järkkyjä muhkuroita! Mutta "moni sämpylä päältä ruma", sillä yllättävää kyllä nämä eivät kuitenkaan olleet mitään kivikovia hampaiden rikkojia, vaan pehmeitä ja hyvänmakuisia sämpylöitä varustettuna vaan epämääräisellä ja rumalla ulkomuodolla.
Innostuin kyllä tästä sämpylöiden teosta siinä määrin, että ajattelin ostaa jotain ravintorikkaampia jauhoja (kuin nää vehnäjauhot, jotka sattuivat kaapissa olemaan)  ensi kertaa varten.

Keittiönpöydän ääreen on jo aseteltu Stokke Tripp Trapp -tuoli uudelle tulokkaalle. Ostettiin se superhalvalla tutuntutulta ja värikin on mitä parhain ja Rytölään passaavin! Tiedän kyllä ettei Kermittiä voi siihen heti suinpäin lätkästä istumaan, mutta tuolille ei oikein ollut muutakaan paikkaa ja olemme ajatelleet hankkia siihen kätevältä kuulostavan Newborn Set:n joka mahdolistaa Kermitin seukkauksen pöydän äärellä jo 0-6 kk vanhana.

Vieläkään en ole varma haluaisinko vaihtaa "metrotuolit" mustiin pinnatuoleihin. Pinnatuolit on makeet, mutta toisaalta nää metrikset on olleet minulla jo niin kauan ja tuovat vähän väriä muutoin niin musta-valkea-harmaaseen Rytölään.

Kyllästyin vanhoihin tabletteihin, jotka olivat jo järkyttävän näköiset ruuan roiskeita. Olisi pitänyt olla joka kerta heti ruokailun jälkeen niitä pyyhkimässä ja koska en ole mikään hullu hinkkari olivat tabletit menneet kauhean näköiseksi.
Niinpä tein ratkaisun, mitä en välttämättä olisi odottanut itseltäni; ostin tablettien sijaan kerni -kangasta! Kyseessä on Marimekon Muija -kuosi. Pöytä näyttää itseasiassa nyt paremmalle kun laitoin vaihtelun vuoksi tablettien sijaan kankaat tolleen kaitaliinamaisesti. Pitäisi vaan kanttinauhaa ostaa ja ommella noihin reunoihin. Olisivat huolitellumman näköiset.Ostin myös Hakaniemen torilta valkoisia neilikoita, jotka ovat yksi lempikukkasistani.
En muista olenko jo valittanut tästä pöydän pinnasta (ostettu Maskusta). Siihen ei siis tarvitse kun märähkön vesilasin tai vastaavan laittaa ja jälki ei pinnasta enää lähde. Soitin jo liikkeeseen, että ovat varmasti myyneet meille lakkaamattoman pöydän, mutta se, että jälkiä tulee pintaan kuuluu kuulema asiaan. Pitänee hieman hioa ja lakata pöydän pinta joskus uudelleen.

 Yrttinurkkauksessa tuoksuvat basilika ja korianteri. Uutta nurkkauksessa on serkun Intiasta tuoma maustepötkylä.
Kuva on hieman tumma, johtuen siitä, että ikkunat ovat julkisivu maalauksen vuoksi muovien peitossa. Tämän päivän synkkä sää ei auta kuvauksen kannalta yhtään asiaa.

Olkkarin ikkuna, näkymä partsille. Ukkelit repivät tänään muovit pois jo tästä ikkunasta, mutta telineet ja niiden suojamuovit ovat yhä paikoillaan. Lohdullisesti olemme saaneet pienen reiän, josta näkyy vähän taivasta ja vihreää.
Olin  järkyttynyt, ettei partsin väritys ole enää valkoinen vaan kellertävä, yhtenäinen talon seinämien kanssa. Kuinkahan käy sisustussuunnitelmieni, en oikein tiedä passaako tämä väritys partsi suunnitelmieni kanssa yksiin.
Partsilaseja saadaan odotella elokuun lopulle saakka.

Juhannus

Juhannusta vieteltiin tänä vuonna mökkimaisemien sijaan puutarhan kätköissä Savon sydämessä.

Nostalgiaa.
Tällä pihamaalla kirmailin ikävuodet 0-20. Tai no, tuliko niinä loppuvuosina juurikaan enää kirmailua, ainakaan omalla pihalla.

Sää.
Kerrankin hyvä juhannus ilma! Aurinkoa riitti sekä perjantaille että jopa lauantaillekkin vielä.

Kesän ensimmäinen grlillilautanen.
Herkullinen ja erittäin vatsan täyttävä paketti sisälsi soijapihvi-coleslawsalaatti-sinappimajoneesi burgerin, toiselta puolelta kärtsänneen soijanakin, peruna,-, sieni-, ja couscoussalaatin sekä raitaa. Kaikki salaatit valmistettiin itse, osa Hans Välimäen Grillistä -kirjan ohjeilla. Olipa muuten hyvvee! Kyytipoikana toimi colan lisäksi sekä puna-, että valkoviinipohjaiset sangriat, joiden ohjeet oli myös siepattu kyseisestä Grillistä -kirjasta. Sen vähän mitä molempia maistelin, niin voin asiantuntevasti sanoa punaisen version olevan parempaa.

Toisen päivän mäiskäleet, eli oikeastaan samat sapuskat (niitä kun valmistettiin reilulla kädellä) kuin edellisessä kuvassa, mutta burgerin tilalla tinjamin oksilla maustettuja vihanneksia sekä grillattua tofua.

Pieni väsynyt juhannusjuhlija lepäilee tyytyväisenä Kermitin sydänääniä kuunnellen.

Kotimatkalla.
En ole ennen tällaista ruuhkaa kokenutkaan. Autojono jatkui silmän kantamattomiin, eikä paikoitellen tarvinnu pitää autoakaan käynnissä, koska jono ei liikahtanut pitkään aikaan milliäkään. Välille Kuopio - Helsinki (n.400 km, matka aika: 4h 45min.) saatiin kahden nopean pysähdyksen taktiikasta huolimatta kulumaan 8,5 h. Siinä alkoi olla jo vitsit aika vähissä. Olisi melkein pitänyt synnyttää sinne jonnekkin pientareelle, että oltaisi saatu edes jotain tekemistä :)

Pariisin tuliaiset

Siippa palasi viime viikolla parin viikon keikka- & hurvittelureissulta. Toivoin erityisesti kissa-aiheista kamaa tuliaiseksi ja sitähän sain:

Kattimattien raksuille tällaisen peltilaatikon,

Toffeita, jotka popsin saman tien pois alta kiusaamasta, sekä pienen pullon samppanjaa <3. Putelin on tarkoitus lähteä mukaan kättärille, kunhan Kermit ilmoittelee halukkuuttaan ulos rantautumiselle. Siinä ei silloin nimittäin kuohuviinin litkuja juoda kun se urakka on takana.

Lisäksi sain vielä lämpömittarin, joka etsii vielä paikkaansa seinätiloista.















Muusta voin kertoa, että odottavan aika on kamalan pitkä. Päivät menee mega hitaasti, enkä juuri ole nauttinut ihanista kesäpäivistäkään ihan täysinrinnoin. Odottelen vain hartaana räjähdystä ja tukalan olotilan helpotuksen saamista. Uusimpana ihanuutena olen vielä saanut turvotuksen, kohdistettuna erityisesti jo ennestään paksuihin nakkisormiini. Että missähän mahtaa olla se kuuluisa raskauden tuoma hehku, kyselenpähän vain???
Olen alkanut sisustamaan työhuoneesta lastenhuonetta, kuvia tulossa projektista viimeistään ensi viikolla. Tilkkupeite on edelleen suunnittelu asteella...
Toivotan jo  varmuuden vuoksi tässä vaiheessa mukavaa juhannusta kaikille! Itse uskaltaudun suuntaamaan vielä pallomahan kanssa kotikonnuilleni Savon suunnille. Ja nimittäin silloin grillataan! En ole vielä saanut mitään grilliherkkuja koko kesänä, joten hampparit ja soijanakit tulevat todellakin tekemään kauppansa.

Kissan aktivointia

Korkean energiatason omaavana kissana Tahvo on selkeästi hieman stressaantunut ulkorempasta. Se ei pysty tällä hetkellä lempipaikaltaan,olkkarin ikkunalaudalta tähyilemään maisemia huputuksen takia. Lisäksi se tykkää hengailla parvekkeella, mutta nyt sinnekkään ei ole asiaa. Turhautumistahan on jotenkin purettava ja kelpo kohde siihen tuntuu olevan toinen kissamme Miina, jota Tahvo on pyöritellyt pennusta asti miten sattuu. Niiden kropat kun ovat aivan erilaiset, Miina on paljon hentorakenteisempi kuin bodari Taffelson, vaikka ulospäin ne molemmat näyttävätkin samanlaisilta pulleroilta. Ja huom! vastoin yleistä luuloa ne eivät ole lihavia vaan tuuhea turkkisia!!!! Tänään Rytölässä oli käymässä lapsi vieras ja ensimmäinen kysymys viikarilta oli Tahvon nähtyään "Äiti, miksi tuolla kissalla on nin iso maha?".

Lainasin kirjastosta Kissan aktivointi -oppaan, ihan Taffea varten. Tahvo osaa jo ennestään mennä istumaan ja maahan, sekä pompata päällään kohotettua kättä vasten. Noi kaikki temput se oppi tosi helposti ja tekee niitä naksujen toivossa oikein mielellään. Eilen harjoittelimme vilkutusta kirjan opastuksella, mutta joko Tahvo ei ymmärtänyt mikä järki sen opettelemisessa oli tai sitten olin huono valmentaja, mutta ainakaan yhden illan jälkeen ei tempun parissa syntynyt minkäänlaisia tuloksia. Treenit jatkuvat tänäkin iltana. Tosin huomasin, että olin eri tavalla opettanut noi  muutkin temput sille, kuin mitä kirjassa neuvottiin, joten ehkä minun on hieman sovelletava kirjan oppeja ja omaa tekniikkaani keskenään. Joka tapauksessa Tahvo selkeästi oli mielellään hommassa mukana ja kehräsi innokkaasti ja uteliaasti seuratessaan mitä yritin sille viestittää.

Tahvo omatoimisesti makoili kirjan parissa tänään ja hankaili naamaansa kirjaa vasten. Treenit taisivat olla mieluisat.















Lisäksi kiikutin tämän 100% :n sisäkissan tänään ulkoilemaan. Tahvo-parka alkoi vapisemaan kuin haavanlehti heti Rytölän ulko-oven sulkeuduttua. Uteliaan luonteen omaavana se kuitenkin kuikuili kiinnostuneena ympärilleen. Emme ulkoilleet kauaa, koska Tahvoa ei ole tänä vuonna rokotettu + pelkäsin punkkeja takapihan ruohon ollessa niin tuuheaa ja pitkää. Alan nyt viemään Tahvoa joka päivä hetkeksi ulos, ne rokotukset ptää vaan kyllä hoitaa kuntoon ensi tilassa.

Ilme kertoo kaiken tästä ulkoilu reissusta.

Teimme myös löydön takapihan nurkasta, siellähän on pari kappaletta keinuja Kermitille! Tainneet vaan nähdä parhat päivänsä kymmeniä vuosia sitten. Ainakaan putoaminen ei näistä vempaimista olisi ihan hirveää.

Vaunu ostoksilla

Jos joskus olen tuntenut itseni tyhmäksi niin muun muassa tänään. Lähdin siipan äidin kanssa ostamaan meille lastenvaunuja. Olikin melkoista ostaa jotain sellaista mistä ei tajua yhtikäs mitään. En siis tiennyt mitä ominaisuuksia vaunuilta pitäisi vaatia, mihin kiinnittää huomiota, millaisia ei ainakaan kannata ostaa tai mitkä sopisivat juuri meidän tarkoitusperiin (jotka on ?). No ulkonäkö nyt oli selvä, niiden piti tietenkin olla kivannäköiset. Olo oli siis aika lailla sama kuin jos minut olisi auto- tai venekauppaan tyrkätty, että tässäpä rahaa, ostappa paras mahdollinen menopeli. Vuosia sitten olin kaverini ja sen aikaisen kämppikseni kanssa ostamassa meille autoa. Tyttömäiseen tyyliin tuijoteltiin vain autojen ulkonäköä ja mukana  olleet miesvahvistukset murahtelivat perässä ettei nyt ainakaan sellaisia romuja ja ruostepohjaisia autoja mentäisi ostamaan.

Siispä auton nokka kohti Variston vaunuliikkeitä ja mieli avoimena ostamaan jotain ÄLYTTÖMÄN kallista josta ei tajua yhtään mitään ja joita tulee tarvitsemaan melkein päivittäin seuraavat kolme vuotta. Kolmen liikkeen ja viiden tunnin huolellisen pohdinnan jälkeen päädyin tällaisiin ratkaisuun:


Malli on siis Teutonia Prestige yhdistelmävaunut ja väriltään ne ovat kuvan vastaisesti kokonaan harmaat (kuinka omaperäistä ja yllättävää minulta). Erityisesti minuun teki vaikutuksen säädettävä ja käännettävä työntöaisa, kätsy koko, kevyt liikkuvuus sekä kolmen vuoden takuu-aika. Laskuistani lähti heti pois kolmipyöräiset (liian oudon näköiset minun silmille) vaihtoehdot sekä sellaiset mallit missä eturenkaat ovat takarenkaita pienemmät ja pyörivät joka suuntaan. Tyrkkäisin todennäköisesti sellaiset talvisohjossa tallustaessani suutuspäissäni aura-auton alle (ilman vauvaa siis) jos mokomat eivät kulkisi kunnolla.

Vaunuthan tarvitsevat tietenkin lelun ja kivan peiton.



Eli onkohan pakko hommata tuollainen Brion pitkäkorvainen pupu?????!!!??? Onhan niitä kyllä muitakin vaikka kuinka kivoja leluja mitä voi vaunuihin kiinnittää, mutta tuo on kyllä aika vetoava.

Ja peiton ajattelin kokeilla tehdä ihan itse. Haluaisin sellaisen musta-valkea-vihreän (kas,kas) tilkkupeiton. Penkaisin valmiiksi jo rakkaiden Marimekko kankaitteni varastoa ja päädyin näihin kankaisiin:

Nähtäväksi jää millainen tahtojen taistelu tulee  mun ja ompelukoneen välillä olemaan...meillä kun toi yhteistyö ei oikein luonnistu saumattomasti (haha, repäisinpä varsinaisen ompelukone vitsin). Lisäksi minulla ole minkäänlaista kokemusta tilkkupeiton teosta. Mikäli olen oikein ymmärtänyt se ei ole se kaikista helpoin toteutettava....

Raskaus ajatuksia sairastuvalla

Äitiysloma päivä 3. Flunssan kourissa. Tätä ei nyt tähän saumaan olisi tarvittu. Kuumetta ei onneksi ole, mutta aivastelua, kolotusta ja kurkkukipua sitäkin enemmän. Onneksi pystyn nyt lepäilemään hyvällä omalla tunnolla Rytölässä, ilman että leikin urheaa työnsankaria työelämässä. Rauhaisan lepäilyn pilaa vain seinän takaa kantautuva sinnikäs poranääni ja sitä säestävä tiukka nakutus.

Yritän parhaani ettei tästä muodostu mitään äitiysblogia, mutta tällä hetkellä lähes kaiken muun ajattelu on hankalaa. Ihan siitä syystä, että tukalahkon oloni takia haluaisin Kermitin jo putkahtavan maailmaan, enkä tästä syystä pysty juuri muuta ajattelemaan. Lisäksi pesen vimmoissani vauvanvaatteita ja mietin miten paljon elämäni tulee loppujen lopuksi muuttumaan. Tuntuu, että kaikki muut tietävät minua paremmin millainen ihminen tulen  Kermitin myötä olemaan. Yleisin reaktio puhuessani matkustelemisesta tai baareilusta on joko (olevinaan) tietäväinen hymy, tai sitten suora tyrmäys. Parhaat tapaukset ovat tietenkin ne, joilla ei itsellään ole lapsia ja jotka eivät itse juurikaan ole matkustelleet tai heille alkoholi tarkoittaa viinilasillista hyvän ruuan äärellä. Miten sellaiset ihmiset muka voivat tietää mitä minä tunnen ja ajattelen ja kaipaan. Toki se nyt on tiedossa, etten juoksentele baareissa enää joka perjantai tai lähde reilaamaan ympäri eurooppaa pelkkä rinkka selässä. Helvetti sentään, onhan ihmiset muutenkin erilaisia. Enkä minä väitä ollenkaan ettenkö kiintyisi omaan lapseeni samalla tavalla kuin muutkin tai että olisin jotenkin huono äiti, jos haluan elämältäni muutakin kuin vauvan kanssa oleilua. Lapsilovereitakin kun on erilaisia. Vieläkään en katsele muitten lapsia onnesta ymmyrkäisenä, että onpa ihana ja miten ihanaa, että kohta minullakin on tuollainen. En ole lapsirakas, eikä minua kiinnosta muiden ipanat, mutta tiedän jo nyt että Kermit tulee olemaan tärkein ja rakkain asia koko elämässäni. Siltikään en ole valmis luopumaan kokonaan kaikesta minulle tärkeistä ja merkityksellisistä asioista, sanokoot tai tuomitkoon muut ihmiset miten minut haluavat.
Loppuun vielä kuva kermit mahasta ja kynsivinkki:

Yksi tunnusmerkkejä yläasteelta lähtien on ollut lakkaamattomat peukalonkynnet. Pureskelen ne aina niin lyhyeksi kun vaan pystyn. Muut kynnet ovatkin kasvaneet huimasti.Suosittelenkin raskautta kaikille pitkiä ja varsinkin kestäviä kynsiä mieliville!




                                                                                                     

Loman alku

Jeeeee! ÄitiysLOMA alkoi. Aijai, melkoista, töihin taas joskus hamaassa tulevaisuudessa. Outo ajatus. Toisaalta olo tuntuu myös haikealta. Tykkäsin kumminki työstäni ja varsinki huippumukavia työkavereita tulee ikävä. 

Rytölässäkin tapahtuu. Ulkosivu / partsirempan muodossa. Keittiön ja olkkarin ikkunat on muovitettu, eli maisemia ei pysty ihailemaan eikä ilma kierrä. Melkoinen pätsi helteellä. Tätä jatkunee pitkälle heinäkuulle. Ei siis siltä kantilta katsottuna ole helteitä ikävä. Muuten kyllä on, saisi aurinko taas alkaa paistelemaan, nyt kun siitä pystyisi päivisinkin nauttimaan. Alla olevassa kuvassa rakennusvalvojat seuraaavat tiiviisti duunareita hommissaan.

 Sain töistä läksiäislahjaksi vaikka mitä (tai oikeastaan Kermit ne melkein kaikki kyllä sai), esimerkiksi purkillisen näitä keksejä. Lupasin itselleni, että saldo saa olla korkeistaan 2 keksiä per päivä, todellinen saldo lienee 15 kpl päivässä. Pakko alkaa painaa jarrua. Ainut keino siihen oikestaan on, että lapan keksipurkin mahdollisimman nopeasti tyhjäksi.

Tällainen hassu pääsiäispupu kävi tänään makoilemassa vehreällä matollamme. Pääsiäismunat vain puuttuivat ympäriltä.