Sitä sun tätä

Emme juurikaan ostele siipan kanssa lahjoja toisillemme, ainakaan yllätyksenä. Niinpä olinkin yllättynyt ja oikein iloinen, kun sain yllätyslahjaksi tämän:

Oman aamukahvi mukin! Väliäkö sillä, että kissat matkivat Black Flag -bändin logoa, joka nyt sattuu olemaan siipan lempi bändejä. Tykkään mukista ihan hulluna. Siippa on kyllä kantanut velvollisuudentunnossa monenmoista tuliasmukia minulle tätä ennen, (koska tietää ettei sillä ole ulkomaanmatkoilta kotiin tulemista ilman tuliaisia) mutta olen tylysti heivannut ne yläkaapin perukoille, koska haluan yhtenäisen astiakaapin. Tämä on sen verran hieno (koska siinä on kissoja ja sain sen yllätyksenä) että otin sen käyttöön ja juonkin aamukahvit nykyisin tästä.

 Teimme viime perjantaina pitkästä aikaa vegesusheja ja -misokeittoa. Pidemmän kaavan- ja aikaa vievät kokkailut ovat jääneet aika harvaan kertaan tonttumiehen asetuttua taloksi, mutta nyt kun olemme päässeet jo jonkin asteiseen rytmiin käsiksi on kokkailutkin pikku hiljaa taas lisääntyneet.

 Veikeä tukkainen tonttumies sai viime viikolla lainaan aktivointimaton ja -kaaren. Siinä on tovi jos toinenkin vierähtänyt killuttimia ihmetellessä. Takana oleva vempele (kitara) aktivoi tonttumiestä toivottavasti sitten tulevaisuudessa.

Ilmeisesti matto toimii kissoilla hieman erilailla. Silloin ei nimittäin ihmetellä eikä sätkitä, vaan matto aktivoi Taffelssonin ainoastaan untenmaille.

Habitare

Luulin jo skippaavani tänä vuonna Habitaren kokonaan. Aikaisempina vuosina olen saanut töiden kautta liput messuille, mutta koska tämän hetkinen työllistäjäni on Rytölä Tonttumiehineen epäilin vahvasti tämän työnantajan sponsaavan minun messuille menoa. Huvikseni osallistuin netissä Koti ja keittiö lehden sivuille olevaan arvontaan. Onni sitten suosi rohkeaa ja voitin 2 kpl:tta lippuja kyseiseen tapahtumaan. Eipä muuta kuin toinen kotiäiti seuraksi ja vaunut kohti messukeskusta!

Habitare ei kyllä oikein antanut minulle suoraan sanottuna yhtään mitään. Viime vuonna sentään bongasin Rytölän vessan seinälaatat sieltä. Nyt poistuin messuilta ilman ainuttakaan ideaa, kassia tai paperinpalaa. Hienoin juttu näillä messuilla oli Trash design -näyttelyn tämän vuoden  teema International trash hotel, joka koostui 18 huoneesta ja vastaanottoaulasta. Tässä kuvia näistä hauskoista ja idearikkaista huoneista:

Nämä olivat mielestäni koko messun pelastajat. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olivat osastot aika turvallisen ja tylsän näköisiä. Hassua ettei tällaisiin messuihin panosteta esillepanoon, kun kerta ollaan kalliilla rahalla osasto sinne hankittu ja maksettu. Sitten jotkut äijät silpasevat sinne jotain tuotteita, jotka eivät käy yhtään yhteen tai ovat tosi tylsästi sinne vain jotenkin päin nakattu. Ihan hullua.

Leluja ja linssilude

Tonttumiehen huone alkaa hyvää vauhtia täyttymään leluista, vaikkei tyyppi niistä oikein mitään vielä tajuakkaan.

                             Tarkkasilmäinen voi huomata kuvassa jotain ylimääräistä....

                                    Juu, Tahvohan se siellä yrittää hiippailla muina katteina ja maastoutua lelujen joukkoon.

Tämän punaisen keinuhepan ostin yli 10 vuotta sitten kirpparilta. Se oli jotenkin niin vetoava ja hieno, että oli pakko ostaa se pois. Alunperin se toimi mulla kukkatelineenä. Takana oleva Suursmurffi on myös perujani. Sen sain joskus kauankauan sitten,mutten raaskinut silloin leikkiä sillä ja se on säilynyt näin ollen erinomaisessa kunnossa tähän päivään saakka. Aina äidiltä pojalle, hehheh.

 Tässä, saanko esitellä, on Lamppu. Sain sen joululahjaksi 34 vuotta sitten ja kuten kuvasta voi päätellä, tätä lelua en ole leikeiltä säästellyt. Puhkirakastettu lempileluni on kulkenut uskollisesti matkassani siitä lähtien kun sen joululahjapapereista kääräsin esiin. Molemmat silmät ovat aikojen saatossa hävinneet, korvat revenneet ja täytteet pursuavat raukalta ulos. Lamppu ei kuulu tonttumiehen tuleviin leluihin, vaan vietää hyvin ansaittuja eläkepäiviä pikkukäsien ulottumattomissa.

Siinä vielä Lamppu eri kulmasta ja kauempaa kuvattuna ja kappas vaan; peikonlehden takaa pilkottaa jotain musta-valkoista vaaleanpunaisella nenällä varustettuna. Missä kamera - siellä myös tämä toivoton linssiludekin jossain lymyää.

Huomenna onkin haasteellinen tehtävä; pääsen miettimään erään pääkaupunkiseudun kirjaston sisustusta! Tämä ei siis tarkoita mitään hylly yms. ratkaisuja vaan lähinnä viihtyvyyden lisäämistä. Verhot sinne jo pohdiskelin ja ne ovatkin jo paikallaan. Vielä kaivataan kasveja ja muita lisäkomponentteja. Jännää!!

Tonttumiehen nimikemut

Fak! Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, siis silloin kun on kerrankin jotain kuvattavaa, niin tämä tyyppi täällä unohtaa ottaa kuvia. Niinhän siinä kävi vähä niinkuin nytkin. No, mutta nimiäiset olivat kuitenkin ihan onnistunut tapahtuma, sopivan rennot sisältäen sitä ei jäykkää pönötystä. Mitään ohjelmaa meillä ei sen kummemmin ollut, vaan kun kaikki kutsutut vieraat olivat saapuneet Rytölään kohotimme maljan tonttumiehelle ja julistimme hänen nimensä. Siinäpä se. Sitten pääsimmekin tarjottavien kimppuun, joita äidin kanssa, tai lähinnä äiti oli täällä väsännyt. Siinähän nimittäin kävi niin, että juuri sen perjantain, jolloin olimme päättäneet leipoa ja laittaa, oli tonttumies päätänyt valita sylipäiväkseen. Lyhyitä pikkutirsoja lukuunottamatta tonttumies valvoi sisukkaasti ilta yhdeksään asti jolloin pääsin vasta keittiön puolelle touhuamaan.  Työnjako oli sellainen, että äiti teki muutoin kaiken, mutta minä hoidin koristelu ja viimeistely puolen. Sitä ennen jos yritinkään jättää torkkuvaa tonttumiestä sängylle tai sohvalle tutimaan oli huuto sanoin kuvaamaton. Yritin kokeilla ensimmäisen kerran myös kantoliinaa, mutta siitä kokeilusta tonttumies sai kunnon raivarin ja kiljui pää punaisena pitkän tovin. Niinpä sitten istuin koko päivä sohvalla katsellen äitini puuhailua tyytyväisen oloinen tonttumies sylissäni.

Vaikka rakastankin juhlien suunnittelua ja järjestämistä kuuluu viime hetken stressi väistämättä joka partyihin. Tottakai myös tällä kertaa. Ennen kuin olin hymyssä suin vieraita vastaanottamassa olin huutanut, tiuskinut ja raivonnut kaikille taustavoimiin kuuluneille henkilöille. Olin ihan varma ettemme saa kaikkea valmiiksi ennen juhlakansan tuloa. Onneksi olin väärässä. No itseäni en kyllä oikein kerinnyt pyntätä, enkä löytänyt kaapista sitä kolttua minkä olin suunnitellut päälleni pistävän. Pääasia oli kuienkin että pötyä oli pöydässä ja itse juhlakalu puettuna kun Rytölän ovikello ensi kerran vieraiden toimesta kilahti.

Tonttumies esiintyi juhlissaan rennosti farkkuhaalareilla ja merimies bodylla. Kaikki sinisävyiset vaatteet     sopivat vaan niin hyvin noihin silmiin. Tukka on tonttumieheltä lähes kadonnut lukuunottamatta takaa hapsottavaa Spede mallia.

                                            Unohdin tosiaan kuvata salaattipöydän :(
Jokatapauksessa tarjolla oli näiden auringonkukkaversopesto perunoiden (sivuilla herneenversoja ja gouda -juustoa) lisäksi

tätä tässä vielä koristelu vaiheessa olevaa kreikalaistyylistä voileipäkakkua. Tai siis tämän piti olla salaattien kanssa tarjolla, mutta kaikessa hässäkän keskellä unohdin sen jääkaappiin ja kakku päätyi pöytään makeiden tarjottavien kanssa. Muut salaattipöydän antimet olivat karjalanpiirakat, kasvispyörykät, avokado-pastasalaatti ja vihersalaatti. Kaikki siis tosiaan itse väsättyjä.

Seuraavaksi kahvipöydän antimiin.Etsiskelin näitä Lokki kuosisia servettejä vaikka kuinka monesta paikasta, enne kuin ne tulivat Sokoksella vastaan.

Tarjolla oli suklaakakkua hätäkoristelujen kanssa. Olin alunperin ajatellut koristella kakun ruusunterälehdillä, mutta koska en löytänytkään niitä mistään oli nopeasti keksittävä plan b. Koska kakussa oli vattuhilloa niin säntäsin vadelma ostoksille ja samalla reissulla löytyi myös suklaiset sydämet. Väripilkuiksi vielä mintun lehtiä ja se oli siinä.

                                                    Teema väriin sopivia pikkuleipiä.

Ja siinä vielä kuvattuna kaikki kahvipöydän antimet. Ostin 6 kpl:tta noita hortensioita joita laitoin pöydille. Ne ovat vaan niiin näyttäviä ja ihania.

Siellä Tonttumies nojailee rennosti uusiin Ikean tyynyihin. Kaikille vauvavouhkaajille tiedoksi, että          Tonttumies oli kuvaussta varten tuollaisessa asennossa ehkä viiden sekunnin ajan.

Noista juhlista oli päivälleen vuoden päivät kun saimme Rytölän avaimet käpäliimme ja siippa alkoi ensi töikseen purkaa pois keittiötä. Kaikki se revohka vasta niin alussa. Eipä silloin olisi voinut kuvitellakkaan, että vuoden päästä juhlisimme tonttumiehen nimiäisiä. Mitähän täällä mahtaa tapahtua samaan aikaan ensi vuonna, 1.9.2013?