Istanbul oli sympaattinen sekoitus vanhaa ja uutta. Uudessa keskustassa emme käyneet lainkaan. Pilvenpiirtäjien sijaan minua kiehtoo enemmän tällainen vanha ja karu romanttinen rosoisuus ja talsimmekin ristiin rastiin viikon ainaka läpi eri kaupungin osia niin Euroopan kuin Aasiankin puolelta. Maasto kyseisessä kaupungissa on todella epätasaista jatkuvien ylä- ja alamäkien vuoksi. Mutta tykättiin molemmat siipan kanssa Istanbulista aivan valtavasti!
Parhaillaan lämmintä oli +27 c, mikä oli ihan riitävästi suomalaiselle vaaleahipiselle ihmiselle. Turkkilaisilla itsellään oli vielä täysi talvikausi menossa. Paikalliset painalsivat toppatakeissa tai muuten paksuissa vaatteissa, kun itse hikosin possunpunaisena täysissä kesäkampeissa. Huomasin, että varsinkin varvassandaalini saivat osakseen katseita, vähän samaan tapaan kuin itse tuijotan ihmisiä, jotka vetävät shortsin jalkaan ensimmäisenä vähänkään aurinkoisena kevätpäivänä. Myöskään hotellimme ilmastointi ei vielä ollut edes päällä, juurikin tämän talvikauden ansiosta.
Kunnon turistin tavoin kahlasimme ansiokkaasti läpi tämän Sinisen moskeijan lisäksi Hagia Sofian ja Yerebatan Sarayin maanalaiset vesisäiliöt. Kaikki kun sijaitsevat vielä ihan lähekkäin ja turistien määrän voi vaan kuvitella... Hienoja ja näkemisen arvoisia kohteita ovat kyllä kaikki!
Yhtenä päivänä matkasin sille isolle basaari alueelle, mistä aijemmin täällä vouhkasinkin. Pettymys oli karmaiseva. Joka kojulla oli oikeastaan samat aivan hullun ylihinnoitellut krääsät ja kaikilla myyntitykeillä samat läpät. Raskauttani kun ei tässä vaiheessa enää juuri peitellä, oli päivän fraasi " something for your baby" ja kauppatavara liikkui aina nahkatakeista (ehkä Kermit olisi sellaista jonain päivänä arvostanutkin) pöyristyttävän hintaisiin mattoihin. Toki tajuan, että tuotteissa on tinkaamisen varaa, mutta itse kuulun siihen ryhmään, joka ei jaksa käydä neuvotteluja hinnoista. Turkkilaisen maton ja kattovalaisimen olisin kyllä halunnut hankkia, mutta hintojen takia taidan hankkia maton Anttilasta ja valaisimen vaikka eBaystä. Suosittelenkin ostamaan perusturisti tuotteet Taksim aukion kojuista. Hinnat ovat niissä alhaisemmat ja tuotteet ihan samoja + tuotteita saa katsella rauhassa, ilman että myyjä yrittää jututtaa pääsi valheilla pyörryksiin (kaikki kun on aina on handmade). Muutoin Taksim aukio onkin kyllä järkyttävä turistirysä, jossa on ihmisiä enemmän kuin ikinä jaksaisi kerralla kestää.
Yleensä katukissat ovat pieni kokoisia, sairaita ja laihoja pikkuparkoja, mutta Istanbulin kattimateilla näytti olevan hyvät oltavat. Ihmiset jättivät kadunkulmille naksuja ja yhdestä puistosta bongasimme jopa sellaisen kissojen paratiisin, johon oli rakennettu pieniä koirankopin näköisiä kaksikerroksisia koppeja kissoille ja kulhot olivat täynnä ruokaa. Kissoja oli kaupungin joka kolkassa ja ne sukkuloivat tottuneesti suuressakin ihmisvilinässä.
Öisin Osmanbayn kadut näyttivät tältä. Kadut eivät suinkaan olleet jätteiden täyttämät kuten Napolissa, vaan lähes kaikki pussukat olivat täynnä kangaskaupoista jääneitä jämäpaloja.
Ravintola vinkiksi annan ravintola Zencefilin. Huippuhyvää ruokaa kodikkaassa ympäristössä, sisätilojen lisäksi myös pieni tunnelmallinen sisäpiha.
