Sifonia ja palsternakkaa

Saimme taas kutsun "Välimäkien" pöytään. Täytyy kyllä sanoa, että tyyppien kokkaustaidot sen kun vain paranevat. Alun alkaenhan heidän laittamansa ruoka on ollut ihan hullun hyvää, mutta nyt kun on alettu vielä käyttämään erilaisia asiaankuuluvia vekottimia, niin kyllähän se ruuassa näkyy ja maistuu.

Alkuruokana oli parmesanilla höystettyä vichyssoissea ( = purjo-perunakeittoa ) ja tinjamista suussa sulavaa perunalimppua:

 

 

Aika kuohkean näköistä soppaa, vai mitä? Kuohkeuden takana toimi laite nimeltä sifoni. Tässä oli kyllä maku, näkö ja tuo ihana pehmeys kyllä kaikki niin kohdillaan. Alkoi jo itsekkin tehdä mieli tuota ihmeellistä sifoni kapistusta. Tekisin varmasti ruuaksi pelkkiä keittoja sen jäkeen. Ehkä palkitsen itseni tuollaisella härpäkkeellä, kun ehkä ja toivottavasti valmistun opinahjostani vuoden lopussa...

Pääruokana oli sitten gnocchit palsternakan ja persiljaliemen kera. Annos oli todella kaunis ja maistuva. Palsternakkaa aletaan kyllä käyttämään välittömästi enemmän Rytölän keittiössä!

Myös Tonttumies pääsi tutustumaan näihin kulinaristisiin nautintoihin:

Hyvin kyllä upposi sillekkin! Tonttumies ei onneksi muutenkaan nirsoile ruuan suhteen. Varsinkaan hyvän sellaisen :)

 Sitten jälkiruuan kimppuun! Jälkkärinä toimi erinomaisesti katalonialainen paahtovanukas:

 

Oli kyllä taas oikea makujen sinfonia! Päälle vielä hyvät viinit ja loistava seura, aika täydellinen paketti siis.

Kirppislöytöjä

Kesän aikana tuli koluttua piiiitkästä aikaa kirpputoreja. Vuosia sitten jaksoin koluta kirppareita ihan into pinkeenä. Sitten alkoi tuntumaan ettei mitään oikein löytynyt ja hinnat olivat jotain ihan muita kuin kirpparihintoja. Nyt kuitenkin taas innostuin hommasta ja löysinkin vaikka mitä kivaa! Mökkeilimme kesän aikan Forssan suunnalla ja siellä olikin tosi hyviä kirpputoreja.

Kerran olin itse tänä kesänä myymässäkin, mutta mitenkään kauheasti en sillä reissulla päässyt nettoamaan. Kivaa oli silti istuskella auringonpaisteessa ja tehdä halvalla niitä vähäisiäkin kauppoja. 

Kirppislöytöjen ehdoton ykkönen on tämä ihana puinen aarrearkku Tonttumiehen huoneeseen:

Sinne voi ladata piiloon kauhean määrän leluja. Eli tällä kertaa ostin ihan yleishyödyllisen sisustuselementin! Ollaan nyt muutenkin saatu Tonttumiehen huonetta jo ihan hyvään uskoon. Kuvia projektista on tulossa myöhemmin.

Toinen samalla reissulla mukaan lähtenyt tavara oli tämä valaisin:

5 euroa lamppuineen. Kaupasta tuskin saa edes tuota lamppua siihen hintaan. Nyt tuli siis valaisinkin kaupan päälle. Tämäkin ostetttiin Tonttumiehen huoneeseen. Väri on ehkä vielä hieman kellertävämpi kuin kuvassa. Toiveissani olisi löytää myös kattolamppu tähän samaiseen värimaailmaan.

Löytöihin lukeutui myös muutama laukku:

 

Alla oleva mustavalko -raidallinen on ilmeisesti Vuokko Nurmesniemen kassi. Tai niin ainakin päättelisin.

Keittiöön löytyi uutta ilmettä:

Nämäkin Iittalan snapsilasit olivat vain 1,50 € / kpl!!!! 

Ja sitten löysin vähän joka paikasta näitä piirakkavuokia. Nyt vielä pitäsi keksiä mitä niillä teen. Hienoja ne ovat kyllä noinkin, mutta jonkun tarkoituksen haluaisin niille antaa.

Loppukesää, alkusyksyä

Niin, kai sitä kesää on vielä jäljellä, vaikka ainakin itse olen jo ihan syksyssä menossa. Sadetta on piisannut ja ilmat ovat viileentyneet, selviä syksyn merkkejä siis! Tässä kumminkin jotain kesäisiä otoksia:

 

Havahduin eräällä mökkireissulla huomaamaan tämän värikkään hyönteisen lahkolaisen myötä, etten ole nähnyt perhosia juurikaan koko kesänä. Ehken juurikaan ole liikuskellut alueilla missä kasvaa niitttykukkia, vai ovatko ne ihan oikeastikin vähentyneet? Sain nautiskella tästä pikkukaverista ihan urakalla, sillä tämän musta-valkoisen hameen lisäksi perhonen viihtyi myös varpaillani.

 Sitten ihanan pehmeään elokuiseen iltaan:

Tunnelmallista viikonloppua! 

Naukunaamat

Rytölän kissakaksikko on selvästi kokenut blogisyrjintää, joten korjataanpa asia nyt saman tien. Olen aloittanut opinnäytetyön (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!) kirjoittamisen. Aloittaminen oli todella hankalaa ja Tahvo antoi asialle täyden tukensa:

Näytin itse tuossa koneen äärellä ihan samalta. Mutta kyllä se kirjoittaminen vaan siitä lähti rullaamaan. Pohjatyö on nyt oikeastaan tehty ja nyt on syksy aikaa silotella tekstiä ja lisäillä kaikenmaailman kaavioita ja muuta teoriaa siihen. Aihetta en kerro, mutta sen verran voin paljastaa, että aihe liittyy vastuullisuus viestintään.

Olen tainnut joskus tänne laverrella, että siippa on musisoivaa sorttia. Hän ei suinkaan ole ainoa:

Huomatkaa kuinka soittimien värit ovat valikoituneet soittajien ulkoasun mukaan. Varsinaisia tyylitaitureita molemmat. Basisteistahan väännetään aina kaikenlaisia vitsejä. Mutta olettekos ikinä nähneet näin suloista basistia?

Kasvisravintoloita

Palatakseni vielä kesän matkaamme, mistä olen tarinoinut jo aikalailla, on aivan pakko hehkuttaa muutamaa kasvisravintolaa, missä matkan aikana poikkesimme. Ensimmäisenä Barcelonan Teresa Carles. Voi huoh! Aivan loistava paikka! 7 ruokalajin maistelumenu viinipullolla vain 25 euroa! Ja taso: huikea! Sen huomasi jo asiakkaista, yleensä tällaisissa kasvisravintoloissa istuvat hipit rivissä napostellen ituja ja hörppien terveellistä porkkanamehua, mutta tässä ravintolossa asiakaskunta oli ihan laidasta laitaan, hipeistä bisnesmiehiin. Kertoo  paljon paikasta ja ruuan tasosta. Myös miljöö oli hienompi, kuin monessa muussa vegeravintolassa.

Alkuun päätimme repäistä ihan kuoharit. Coolerikin oli hieno lattiamalli.

Tasting menu löytyy kokonaisuudessaan täältä, tyydyn nyt esittelemään enimmäkseen kuvallista antia. 

Ensimmäiseksi pöytään pärähti mini keitot. Ajattelimme että jos kuusi seuraavaa annoskokoa on tätä luokkaa, selviytyisimme muitta mutkitta tästä syönti urakasta.

 

 

Kun tämä riisiannos oli kolahtanut pöytään olimme jo aivan täynnä. Erittäin yksinkertaista, mutta niin sairaan hyvää!!!! Vielä oli jälkkäri edessä ja olimme jo halkeamispisteessä. Eikä ihme, kuten kuvista näkyy, ei kermaa ja rasvaa oltu näissä ruuissa säästelty. Sitten vielä jälkkäri:

 

Palanen suklaakakkua. Hieman minuun makuuni oli kuivakka, koska rakastan suklaakakkuja jotka sulavat suuhun. Muuten tämä menu oli parasta ikinä! Suursuosittelen tätä ihanaa ravintolaa ihan kaikille! Tonttumies oli mukana nukkuen yöuniaan tyytyväisenä vaunuissaan. Suomessa lapsen mukana raahaminen illalliselle ei pälkähtäisi kuuna päivänä pieneen mieleen, tai jos pälkähtäisi olisi huostaanotto enemmän kuin lähellä. Espanjassa se, että lapsi nukkui ravintolassa vaunuissaan oli tietenkin täysin normaalia. Aluksi minulla tietenkin oli huono äiti -olo, rehti ja suoraselkäinen suomalainen kun olen, mutta aika pian annoin periksi maassa maan tavalla -asenteelle.

Myös Pariisissa kävimme lounaalla erinomaisessa vegaanisessa ravintolassa nimeltä Le Potager du Marais. Tämä paikka oli hieman hintavampi, mutta myös suosituksien arvoinen. Valitsin listalta itselleni lasagnea:

Paikan tarjoilija oli hauska mies, langanlaiha luikku, josta tuli ihan piirroshahmo mieleen. Siipan kikkailessa ravintolan pöytien välissäTonttumiehen rattaiden kanssa kommentoi tämä iloinen luikero tilannetta sanoilla "Superdaddy in the city". Mikä olikin todella osuva kommentti :)

Dieppe

Tämä oli viimeinen pikavisiitin kohde Ranskan reissullamme. Jotenkin tuli ihan Tukholma mieleen tästä satama alueesta, tai varsinkin noista taloista, kun kaarsimme autolla tähän kaupunkiin.

Kävimme Dieppessä vain syömässä ja kiertelimme hiukan kaupunkia.

                                          Tässä katedraalissa oli kivoja pieniä yksityiskohtia:

                                         Loppuun taas (nähtävästi) uusia suosikkejani, eli merikuvia:

Tälläinen oli tämän kesän reissu. Nämäkin kuvat ovat melko synkkiä, aurinko ei esiintynyt meille tässäkään kaupungissa. Mutta hyvin ollaan kyllä saatu vahinko korjattua täällä koto-Suomessa! Muuten matka oli aivan loistava, Ranskan maaseutu on vaan niin käsittämättömän kaunis! Ja sitten on tietenkin ne juustot ja viinit ja ja ja ja....

Le Crotoy

Tämä pieni ranskalainen kylä oli oikeastaan yhdessä päivässä nähty. Ihan nätti, mutta ei mikään ihmeellinen. Paikka kiehtoi selvästi eniten varttuneempaa brittiväkeä. Parasta paikassa oli meri ja varsinkin sen vuorovesi, mitä emme ennalta tienneet. Niinpä kun lähdimme uimakamppaat messissä samoilemaan merenrantaan, oli vastassa melkoinen yllätys:

Niin, missäs se meri oikeen on? Vastassa oli pelkkä meren pohja. Tuli väkisinkin sellainen tsunamifiilis, että jääkö tyhmänä turistina kuvailemaan tätä outoa näkyä, vai pitäisikö juosta henkensä edestä jonnekkin mahdollisimman korkealle paikalle. Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon ja tässä vähän kuvamateriaalia rannasta:

En ole yhtään meri tai muutenkaan vesi ihminen (paitsi horoskoopilta) mutta pohdin pitäisikö näistä ranta kuvista tehdä jonkinlainen kuvakollaasi makuuhuoneeseen...

Merivesi alkoi palailla klo 17 maissa. Ei millään kauhealla vauhdilla, mutta jos vähäksi aikaa katsoi muualle ja sitten taas rantaan, oli vesi lipunut yllättävän pitkälle edellisestä vilkaisusta: