lauantai 19. marraskuuta 2011

Love & Light

Rytölässä toivutaan tänään riehakkaista edellisen illan duunin pikkujouluista. Olipa taas vaikeaa miettiä asua sinne, päädyin lopulta tähäh melko yllättävään ratkaisuun.



Ei mustaa (??????)! Teemana pikkujouluissa oli rokkifestarit ja sijainti varastorakennuksessa keskellä peltoa, joten mitään pikkumustaa tai semmoista yhden illan kolttua en alkanut sinne ostaa. Olin päättänyt hankkia jotain sellaista, minkä voi vetäistä päälle arkenakin. Tämä on siis Marimekon Kahvi -tunika ja tunikan seurana oli sukkahousut, saappaat, musta tuubihuivi,








punaiset korvikset ja punainen sormus. Myös tämän Thaimaasta tuomani parin euron laukun piti lähteä mukaan, mutta aamukaaoksen keskellä se tietenkin jäi kotiin.












Tällä viikolla suuri ja pitkäaikainen idolini Michel Monroe vieraili Like -kirjakaupassa jakamassa nimmareita. Paikalle oli tietenkin kurvattava ja todettava taas, että siinäpä vasta kohtelias ja sympaattinen rokkitähti! Ostin samalla Makkosen kirjan ja sain tommosen hianon omistuskirjoituksen sisäsivulle. Ai että, kyllä siinä vaan hermostutti yrittää keksiä jotain sanottavaa ja yllättäen päädyimme höpöttämään kissoista. Makkosella itselläään on ihan Miinan näköinen kisuli, nimeltään Pikku Neiti ja se esitteli kissojen kuvia kirjastaan ja niitä kissojen kuvia on siinä kirjassa muuten monta! :)
säästelen kirjaa joululoma lukemiseksi, kunhan ensin saan luettua tentteihin (pöh) ja askarreltua jossain ihmeen välissä joulukortit ja tietty on tätä loputonta Rytölän viimeistelyä.




Ostin keitiönpöydälle harmaat Hips -tabletit Kodin Ykkösestä. Lisäksi ihana työkaverini toi minulle pyynnöstä lehtikuusen oksia, jotka sopivat kuin nakutetut tohon pöydän väriin. Kissatkin ovat antaneet olla käpyjen rauhassa. Nehän eivät todellakaan saa pomppia täällä pöytien päällä, mutta sitä ei tiedä mitä ne täällä kahdestaan päivisin keksii.













Kori, jonka askartelin lehdille ja mainoksille on saanut uuden asukin. Miina, joka tykkää kaikista koreista, pahvilaatikoista ja sen semmoisista otti oikein tyytyväisenä ja ilolla vastaan tämän uuden makuupaikan.














Ensi viikolla saadaan vihdoin lasi tuohon keittiön seinään, joten loppu viikosta luvassa vihdoin kuvia keittiö kokonaisuudesta!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Luovuuden lähteillä 11.11.2011

Joskus sisustusideat saattaavat pompahtaa yllättävistäkin asioista. Niin kävi eteisenkin kanssa.


Kas tässä kaunis muusani.

Idea lähti liikeelle siitä kun siirsin jättilyhdyn eteisen puolelle. Jostain syystä Miina tykkää istuskella lyhdyn äärellä ja Miinan vihertävistä silmistä idea sai sitten alkunsa. Päätin etsiä Rytölästä mustien tavaroiden lisäksi myös vihreitä tuotteita eteisen pöydän päälle.

Laitoin lyhtyyn kynttilän tilalle jouluvalot. Idea toimii ainakin silloin, kun tulee kotiin ei eteinen oli pilkkopimeä vaan valo tulee heti vastaan. Lisäksi aamulla kun tassuttelee kukonlaulun aikaan kahvinkeittoon tulee joka aamu sellainen rauhallinen joulufiilis noiden valojen ansioista.






Pienen etsinnän jälkeen sain koottua pöydälle joululahjoiksi saamiani kynttilänjalkoja, kirjoja ja kipon jossa vihreitä rannekoruja, joskus metsästä löytämäni vanhan Orionin lääkepullon ja Ikean herätyskellon. Kehystin myös palan Cow Parsley -tapettia. Olisin halunnut koiranputkia tapetinpalan lisäksi, mutta niitä ei tähän aikaan juuri luonnossa ole tarjolla, joten talsin kukkakauppaan ostamaan harsokukkaa, joka on lähinnä tullut tutuksi mauttomista ruusukimpuista. Jottein homma olisi mennyt liian romanttiseksi keräsin pihamaalta koivunoksia maljakkoon lisukkeeksi.


En löytänyt millään sopivaa lehtokoria joten sehän oli sitten tehtävä itse. Eikun pahvilaatikkon leikkuuseen ja tapettiliimaa pintaan. Sitten päällystämään samaisella Cow Parsley -tapetilla ja siinähän se. Pahvia ei vaan riittänyt kansitarpeisiin, joten se jää vielä odottamaan.













Casa Rytölän eteinen näytti ennen remonttia siis tälle (tässä kuvassa tosin ihan liian hyvälle, kun lasikuitutapetti ei näy tarkasti ja huone kylpee luonnonvalossa)...















...ja nyt se on siis tämän näköinen. Taulut, ovilasit yms. puuttuvat yhä, mutta selkeesti ollaan hommassa kuitenkin edistytty.
















Ostin tällä viikolla nämä erittäin-vaikeasti-ainakin-iltahmärällä-kuvattavat Iittalan Ateenan aamu -teokset koristamaan olkkarin ikkunaa. Tyydyn suosiolla tässä kohtaa kuvaan, jonka kaivoin netistä. Mutta siis, pallonmuotoa ja lasia = pakkohan ne mun oli saada!
"Kaj Franck inspiroitui Kreikan kauneudesta ja toi siitä palan Suomeen. Ateenan aamu -lasiteosten nimi viittaa kreikkalaisiin kirkonkelloihin. Kun tuuli tai ilmavirta saa lasiesineet liikehtimään, syntyy pehmeän metallinen ääni – kuin kirkonkellot Ateenan sunnuntaiaamussa".
Ripustellessa ne osuivat yhteen ja niistä tosiaan kuului sellainen saundi kuin kirkon kelloista lähtee.