Rytölän uusi asukas

Rytölän asukasmäärä kasvoi viimein viikko sitten yhdellä lisää:) Yksityiskohtiin sen enemmittä tarraamatta voin kertoa että touhu lapsivesien hulahduksesta poikavauvan ulostuloon kesti yli vuorokauden ja ilokaasu + epiduraali puudutus ovat aivan verrattomat keksinnöt. Nostan hattua jokaiselle luomusynnyttäjälle sekä kaikille niille äideille, jotka ovat saunanlauteilla lapsosensa aikoinaan maailmaan saattanut eväinään pelkät pyyhkeet ja lämmin vesi.

Alan myös pikkuhiljaa käsittää tähän äitiyteen hurahtaneita ihmisiä. Voisin itsekkin vaan tunti tolkulla ja silmät sydäminä tuijottaa tuota täydellistä  ihmisen alkua ja ihailla ja sivellä hänen pitkiä sormiaan, silkkistä ihoaan sekä tuijotella noihin hätkähdyttävän sinisiin silmiin. Toisaalta on myös sellainen tunne, että voisin jo pikkuhiljaa käväistä yksin muuallakin kuin lähi Alepassa. Toivuin synnytykestä nimittäin fyysisesti yllättävän hyvin, vaikka sainkin 10 tikkiä muistoksi tapahtuneesta. Pystyin heti ekasta päivästä lähtien istumaan tuolilla ilman uimarenkaita tai muita apuvälineitä ja viiletin laitoksella muina miehinä omissa vaatteissa ja täydessä meikissä. Tyylistähän ei nimittäin tingitä missään olosuhteissa!
Tässä muutama kuva jäpikästämme, jolla vielä ei ole nimeä. Pidämme nimiäiset syyskuussa ja sitä ennen olisi keksittävä jälkeläiselleme sopiva nimi. Yksi nimi hänelle olikin jo valmiiksi mietittynä, mutta eipä lapsosemme näytä siltä nimeltä ollenkaan, joten uusiksi meni se nimen pohtiminen. On muuten hankalaa saada aikaiseksi yksimielinen päätös siitä mikä nimi tälle tyypille sopisi. Onneksi on vielä kesää jäljellä ja syyskuuhun sen verran aikaa, että saadaan jonkin sortin nimi söpikselle päätettyä (=tapeltua ;)

Yhtä juhlaa. Pehmolelujen ja vauvan vaatteiden lisäksi Rytölä täyttyy vierailijoiden toimesta myös kukkaisista.

Herkuttelu hetket kuuluvat nykyään oleellisesti Rytölän arkeen. Olisi ihanaa kertoa että tarjoilut ovat päivittäin tätä luokkaa, mutta häpeillen myönnän tarjottavien olevan kyllä ihan peruspullaa suoraan kaupan hyllyltä. Tämän herkullisen kakun toi täällä jo ennenkin mainituksi tullut ruokasnobi siskoni, joka on myös Söpiken kummitäti.

Tässä juhlakalumme <3
kuva otettu siis viikko sitten synnytyssalissa.

Söpiksen (nimi tosiaan muuttui Kermitistä imelästi Söpikseksi) ensimmäisenä päivänä  Rytölässä.

Pieni mies suurten eväiden äärellä.
Paksuunnuin kauhukseni yhteensä 25 kilolla raskauden aikana. Vaikka ruokavalio on ollu nyt viikon ajan yhtä pizzaa ja pullaa on 12 kiloa jo kadonnut jäljettömiin, puolet olisi vielä tiputettavaa jäljellä. Tälläisella tehodietillä sen luulisi olevan helppoa....

Miina ja Tahvo ovat olleet aika välinpitämättömiä uuden perheenjäsenen suhteen. Tahvo on muutamaan otteeseen käynyt nuuhkimassa vauvan päätä ja luikkinut sitten tiehensä. Miina ei ole vaivautunut tutustumaan Söpikseen senkään vertaa.

Tekaisin aikani kuluksi muuten vielä yhden kattauksen Kodin Ykkösen kattauskilpailuun. Tämä tapahtui edellienä yönä ennen lapsivesiä. Oloni oli kumman rauhaton, enkä saanut koko yönä unta, joten aloin väsäämään uutta pöytä asetelmaa, jonka kuvasin sitten aamulla. Tätäkin  kattausta voi siis käydä äänestämässä täällä.






Tuttaville siis tiedoksi, että Rytöläsä on avoimet ovet uuden tulokkaan tututumiseen. En viitsi alkaa ketään erikseen kutsua, koska en tiedä ketkä ovat halukkaita näkemään vauvaa + aikataulujen säätämisen vuoksi on helpompaa, että kiinnostuneet ottavat itse yhteyttä meille päin.

Sadepäivän ilo

Laskettu päivä oli toissa päivänä ja olen vaan edelleen yhtenä kappaleena. Tunnelmat täällä arvattavasti melko hermoheikot. Haluaisin niin kovasti pusertaa Kermitin ulkomaailmaan. Ja vielähän se voi mennä yli vaikka kuinka paljon, plääääh! Asiaa ei tietenkkään auta jatkuva tekstiviestittely ja soittelu joka sisältää kysymyksen JOKO? Tekisi mieli vastailla: "Joo, syntyi viime viikolla, olen vain unohtanut ilmoittaa asiasta, sori". Tiedän kyllä et kyselijät ovat hengesä mukana tässä prosessissa, mutta nyt en jaksaisi olla joka puolella huutamassa, että EI, SE EI OLE SYNTYNYT VIELÄ JA ILMOITAN KYLLÄ MILLOIN SE ON PIHALLA!
Olen kärsimätön, tiedän. Mutta minkäs teet, kun olo on tukala, sormet, nilkat ja ranteet turvonneet käsittämättömiksi mönteiksi, maha painava ja hankala (en pääse kunnolla enää sohvan syövereistä yksin pystyyn) ja varsinkin se tieto, että Kermit voisi olla jo ulkona, niin kyllä se hermo vaan kiristyy kellä tahansa tässä tilassa olevalla päivä päivältä enemmän. Oli siis aika keksiä muuta ajateltavaa.
Sopivati bongasinkin Kodin Ykkösen Facebook -sivuilta Kaunein kesäkattaus -valokuvakilpailun ja koska tässä nyt ei ole oikein muuta kuin joutilasta aikaa niin päätin osallistua kisaan.

Kuvan nimi on "Sadepäivän ilo". Lähetin kuvan vasta kilpailuun, joten vielä sitä ei sieltä löydy, jos se sinne ikinä päätyykään :)
   Mutta olipa kuulkaa hankalaa! Kun en tietenkään halunnut laittaa rahaa rekviiittoihin, joten oli riivittävä kuva kokoon niistä jutuista mitä Rytölästä löytyi. Ja sitten tuo valaistus....synkkä päivä ja ikkunat huputettu ettei vahingossakaan olisi ihanaa päivänvaloa tarjolla. Lopputuloksessa olisi parantamisen varaa, mutta kuten sanottu en nyt alkanut budjetoimaan vähiä rahojani yhtä kuvaa varten.



Olisi ollut huikeeta tehä sellainen kunnon kattaus pöytään hyvillä valaistus olosuhteilla. Kaiken maailman täytekakut, cupcaket ja muut asiaan kuuluvat systeemit mukana, mut en halunnut alkaa niin paljon tähän juttuun panostamaan. Eri asia jos olisin rahoissani ja joku muu olisi sitten valmis syömään ne kaikki pöydän hyvyydet. Niin ja sitä valoakin jos olisi ollut paremmin tarjolla.

Sitten muutama lähis. Kävin takapihalta poimimassa kukkasia pöytään. Tämä kukkanen lienee siankärsimö?

 Parsoja ja laseja.

Tuikkulyhdyt ja koivunoksat.

Paratiisi -kahvikuppeihin laitoin pystyyn herneenpalkoja ja lisäsin vielä niihin kukkasia. Donitsit ja tryffel -leivokset ostin kyllä tätä tarkoitusta varten. Sattuivat olemaan sopivasti -30 %. Mutta niillähän onkin käyttöä, heh.









Siipalla oli kyllä näkemisen arvoinen ilme, kun tuli töistä kotiin ja Rytölän lähes kaikki astiat olivat keittiössä sikin sokin esillä, tuo vihree valkoinen kangas oli teipattuna seinään ja pöytä siirreltynä, toisin sanoen kaaos valloillaan. Ei vaivautunut edes kommentoimaan näkemäänsä millään tavoin, tuijotti vaan. Tottunut siis ilmeiseti näihin mun järjestämiin käänteisiin.
Mutta käykääs hei äänestää mun kattausta täältä (jos se sinne ikinä on mukaan pääsemässäkään). Vaatii ilmeisesti, et tykkää tuolla naamassa Kodin Ykkösestä.

Myös Miina päätti ilmeisesti osallistua "duunaa paras majapaikka" -kisaan. Oli ihan itsenäisesti levittänyt kirjat kirjahyllyn alatasolta ja lepäili siellä silmin nähden tyytyväisen oloisena.
Kissat on kyllä ihmeellisiä ahtaisiin paikkoihin tunkeutujia, tai siis Miina on sellainen.

Tahvo taas on tällainen avarien tilojen suosija. Sohva tai sänky ja vaakasento selällään, niistä Tahvo tykkää. Siippa oli vahvasti aluksi sitä mieltä, ettei kissoilla ole asiaa sänkyyn, mutta kellä on sydäntä heittää tämmöinen nautiskelija pois viereltään? Varsinkin kun välillä se makaa peiton alla tai pää ihmismäisesti tyynyllä tämän näköisenä.

Sa-sa Salaatit!

Kesä on kyllä varsinaista salaattien kulta-aikaa. Tuoreet raaka-aineet eivät aina salaatinkastikkeitakaan kaipaa. Viikonlopun aikana tekaisin kahdenlaista sallaattia.

Ihan perus feta (anteeksi salaattijuusto) salaatti maistui pitkästä aikaa tosi hyvälle. Kylkiäisenä bruchetat ja pieni lasi punaviiniä.

Tänään väsäsin Huvila & Huussi -ohjelman innoittamana perunasalaatin herneversopestolla. Oikeaan ohjeeseen tuli auringonkukanversoja, mutta en niitä tähän hätään kuitenkaan saanut. Oikein hyvää pestoa tuli kyllä näistä herneenversoistakin! Vähän muuttelin ohjetta lisäämällä salaatin reunoille salaattijuusto paloja ja kevätsipulia.
Pakko kokeilla eri pestomuunnelmia. Kaupan teolliset ja rasvaset pestot kun ovat muodostuneet todellisiksi inhokki ruuiksi tämän siunatun tilan myötä.


Pohdin myös tulisiko pestoista herkullisemmn näköisiä jos esillepanon tekisi pursottimella. Nyt kun vaan mätkäsin pestot lusikalla perunoiden päälle. Purottimella voisi saada hienostuneemman näköistä jälkeä aikaiseksi. Vai onkohan pesto liian tönkköä ainesta pursottimeen? Rytölän kokeilevassa keittiössä on pakko testata tuotakin juttua.

Oli pakko nappasta kuva, kun pöydän tavarat ja antimet ovat niin sävy sävyyn. Kokeilin tänään jogurttisämpylöitä, joihin laitoin siemensekoitusta  ja mustia  oliiveja makua antamaan.

Kattimatit kävivät tällä viikolla eläinlääkärillä perustarkastuksessa. Molemmat voivat oikein mainiosti ja lääkäri oli oikein tyytyväinen molempien kattien hampaiden kuntoon. Hyvälaatuiset Royal Canin raksut ovat siis hommansa hoitaneet!

Singerin laulamaa

Taidanpa jo hieman raottaa Kermitin tulevan huoneen ovea ja esitellä ompeluksieni avulla mihin suuntaan siipan entinen mancave on kovaa vauhtiaa muovautumassa.

Ensisänky.
Pelkkä pahvilaatikko oli ajatuksena jotenkin kolkon oloinen jälkeläisemme ensimmäiseksi nukkumis paikaksi, joten päätin yksi ilta hieman askarrella äitiyspakkauslaatikkoa viihtyisämmän näköiseksi. Siispä tuumasta toimeen ja Marimekon kankaita, teippejä, nappeja ja sakset esiin. Lopputuloksesta tuli tällainen. Silitellessäni ja viimeistellessäni laatikon reunoja tuumasi siippa, ettei minun kannata kiintyä laatikkoon liikaa, koska se kuulema on kohta yltä päältä vauvan oksennuksessa. Jepjep.

Tilkkupeite vaunuihin.
Jaahas, tää onkin kuvattu väärinpäin, sen pitäisi olla siis pystysuunnassa, no käsityksen tuosta nyt ainakin saa. Käytin loppupeleissä peittoon vain neljää eri kuosia liian sekavan näköinen lopputuloksen välttämiseksi. En nyt kuitenkaan ole ihan 100 % :n tyytyväinen tähän peittoon. Reunat vähän kiertää ja ovat vähän vinkurat, mutta hei, se sentään on valmis! Täähän passaa väritykseltään hyvin ensisängyn kanssa, mutta ajattelin silti käyttää peitettä pääasiassa vaunuissa.

Tilkkupeite pinnasänkyyn.
Tämän peiton olen tuunaillut lopputyönä vuonna 2001. Tein tähän "farmilla" -sarjaan myös tyynyliinoja ja koristetyynyjä, mutta ne kaikki olen joko myynyt tai antanut pois. Peittoja oli myös vihreenä ja vaalean sinisenä, mutten löydä sitä vihreää versioo enää mistään, harmi. Tämä värihän ei passaa huoneeseen millään tavoin, mutta haluan peiton nyt jotenkin olevan esillä, kun niin suuren vaivan siihen aikoinani olen laittanut. Olen siis piirtänyt ja suunnitellut peitteen kuvat, mutta itse en sitä ompelutaidottomana lähtenyt ompelemaan.

Eitellään koko "komeus" vielä kauttaaltaan.















Tässä siis hieman osviittaa  huoneen sisustuksesta. Toivottavasti saan tällä viikolla loput puuttuvat tavarat, kuten pinnasängyn patjan hankittua. Tänään tappelin hoitoalustan kanssa, sain käytetyn alustan ja halusin sen päällystää huoneen muihin väreihin sopivammaksi, mutta se osottautuikin yllättävän hankalaksi. Sain Singer paran neulankin vääntymään ja lopulta katkeamaan ompelun tiimmellyksessä. Harjoitukset jatkuvat huomenna, jahka käyn ostamassa uudet neulat koneesen.

Raskaushimot.
Olen pitkään haaveillut letuista tai pannarista ja viikonloppuna sisko-kulta tekaisi meille maissilettuja. Päälle tuoreita mansikoita ja avot! Toinen himoni on mokkapalat. En ole uskaltautunut niitä tekemään, koska todennäköisesti niistä tulisi kauhean makuisia + olisi aika riskaapelia alkaa niitä pellillistä vamistamaan, kun painoa on Kermitin myötä jo kertynyt 24 kg.....

Sävy sävyyn.
Jotta lettu -kuva saa ruskehtavan parin kaverikseen liitän vielä loppuun kuvan Miinasta, jolta välillä unohtuu kieli ulos sen vedellessä hartaana hirsiä. Sööttiä <3