Périgueuxin alue. Osa 4 Jardins de Marqueyssac

Siirrytään takaisin vielä ranskan maalle. Tämä oli Périgueuxin alueen viimeinen etappi. Hienoa oli nähdä tämäkin, vaikka sää oli todella viileä ja tuulinen. Tonttumieskin oli varustautunut puutarhan ihailuun oikein pipolla ja kaulahuivilla!
Tuli jotenki Pink Floydmainen tunnelma seikkailessa näitä täydellisesti muotoiltujen pusikoiden välissä. Bongasin alueelta yhden puutarhurin. Pettymyksekseni se oli ihan tavallinen mies. Tällaisessa paikassa pitäisi olla töissä sellaisia Saksikäsi Edwardeja, eikä mitään arkisen näköisiä äijiä. Mielikuvai romuttui siis pahemman kerran.
Mutta sen enempi lätisemättä siirrytäänkin kuvien pariin. Tässä kohtaa voi taas todeta, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!

Ylöspäin kavutessa loppui muotoillut pensaat. Siellä oli taas sitä vastoin vastassa hulppeat näköalat ja luontoa luonnollisemmassa tilassa.

Muutamia kuvia vielä reitin alusta:

Tässäkin oli taas niin kiva yksityiskohta:

Suosittelen puutarhaa kaikille niillä main matkustaville. Tai siis koko tätä Périgueuxin aluetta, I-H-A-N-A! Vive la France!

Ensimmäiset synttärit

Olemme nyt parin päivän ajan juhlistaneet Tonttumiehen 1-vuotis synttäreitä. On niin outoa ajatella, että vuosi sitten se oli vielä sellainen täysin avuton käärö ja nyt se on rutkasti omaa tahtoa omaava pikkumies. Yleensä vanhemmat toivovat ja ovat innoissaan taaperonsa ensi askeleista. Minua ajatus kauhistuttaa. Kävelevä lapsi ei todellakaaan ole enää vauva. Ja kuten jo mainitsin, on Tonttumiehellä oma tahto ja rajojen koettelu päällä täyttä häkää. Mitä tahansa asiaa jos siltä kielletään tulee kauhea itku. Välillä pikkumies tottelee EI kieltoa, mutta itkun kanssa sekin tehdään. *Luova, herkkä ja ailahteleva* ovat ravun merkeissä syntyneiden tunnusomaisia piirteitä horoskoopin mukaan. 2 viimeistä adjektiiviä pitävät kyllä todellakin paikkaansa, ainakin meillä. Joka tapauksessa voin vaan kuvitella sitä parkumisen määrää kun Tonttumies saa jalat alleen ja alkaa kirmailla täyttä häkää Rytölää ympäri tehden pikku kolttosia ja minä kaahaan perässä sormea heristellen ja EItä hokien. Huoh.

Alunperin minun piti tottakai leipoa vähän sitä sun tätä Tonttumiehen päivän kunniaksi, mutta sattui käymään niin että pääsimme viettämään mökki viikonloppua ja siltä reissulta palasimme lopen väsyneinä. Eilen istuin vielä aamupala pöydässä silmät ristissä paahtoleipää mutustellen, kun vieraiden saapumiseen oli 3 h aikaa. Lopputuloksena oli pikainen Alepa reissu ja ostin oikeastaan kaiken valmiina. Kakkua vähän duunailin mansikoilla, kermavaahdolla ja jäätelöllä. Mustikkapiirakan tein kokonaan itse. Cup Caket jäi kokonaan tekemättä. En todellakaan ole mikään jauhopeukalo ja niillä harvoilla kerroilla kun leivon saan hulluna jännittää ovatko leipomukseni edes nieleskeltävää tasoa.

Kävin viime viikolla Herttoniemssä sijaitsevassa Bake&Partyssa ostamassa vähän juhliin rekvisiitta. Ostin mm. ilmapalloja ja joka bloggaajan pakollisen viirinauhan.

 

Juhlavieraita meillä ei käynyt mitään älyttömiä määriä. Sukua ja muutamia Tonttumiehen kavereita, jos niitä voi sellaisiksi 1-vuotiaalle vielä kutsua. Lahjoja Tonttumies sai kuitenkin. Pakettien aukominen oli sen verran jännittävää, että Tonttumies pakeni helmoihini ja sain auttaa tässä tärkeässä avaamistehtävässä:

Synttäripäivänä oli kuitenkin mukava leikkiä uusilla leluilla:

Périgueuxin alue. Osa 3, La Roque Saint Christophe

Tämä postaus kertoo luolasta. Meidän piti mennä myös opastetulle luolakierrokselle, jossa olisi esitelty esimerkiki maailman vanhimmat (ainakin ranskalaisten mukaan) luolamaalaukset. Tonttumies pisti kapuloita rattaisiin sen verran topakasti jo alkumetreillä, että poistuimme vähin äänin takavasemmalle jo kierroksen ensi metreillä. Ehkä se on vähän liian pieni tuollasille kierroksille, jossa pitäisi olla hiljaa ja kuunnella oppaan luennoimia historiallisia lätinöitä.

Tähän vaikuttavan näköiseen luolaan pääsi ilman mitään opastuksia. Luolan tasanne erottui jo kauas ja mitä lähemmäksi autolla pääsimme sitä vakuuttunempia olimme: UPEA!

Tasanteelta oli hyvät näkymät. Nämä kuvat antavat vähän väärän kuvan miten korkealla tasanne oikeasti sijaitsee.

Uskomatonta, että täällä on tyyppejä asutellut jo 55000 vuotta sitten!

WOOOOOW! Tuumi Tonttumieskin.

Périgueuxin alue. Osa 2

Tämä kylä sijaitsi vain pienen ajomatkan päässä edellisestä esittelemästäni kylästä. Harmi, että kuvat ovat vähän tällaisia synkänpuoleisia, johtuen vallitsevista sääolosuhteista. Talsimme kylän keskustaan joen vartta pitkin. Näyttää aika autiolle, mutta kyllä siellä oli muitakin ihmisä kuin siippa ja Tonttumies. En tiedä johtuiko juurikin säästä, muttei missään näissä käymistämme tämän alueen kohteissa ollut mitään tolkutonta turistisumaa.

 Ihania kujia ja taloja tarjolla myös tässä kylässä!

Périgueuxin alue. Osa 1

Tämä ennestään minulle kokonaan tuntematon Perigueuxin alue oli suorastaan lumoava! Vietimme alueella yhden viikonlopun, mutta nähtävää ja ihasteltavaa löytyi aivan älyttömästi. Ihastuin tähän alueeseen ikihyvikseni. Mielestäni se päihittää Pariisin mennen tullen! Riippuu tietenkin mitä haluaa ja etsii. Minusta Pariisi ei ole tippaakaan romanttinen, mutta Perigueux; ohlalaa! En ihmettele yhtään että starat ostavat kesäasuntoja Ranskan maaseuduilta. Kelpaisi minullekin. Hienojen seutujen lisäksi voisin elää pelkällä San Pellegrinolla, brie (+ muilla) juustolla ja siemailla viiniä kyytipojaksi.

Ikävä kyllä en kuolemaksikaan muista enää näiden kylien nimiä, missä vierailimme. Ranska on niin hankala kieli. Mutta tällaista upeutta tarjosi tämäkin pikkuruinen kylä:

Salakuvasin julkeasti portin raosta jonkun puutarhaa. Eikö tämä ole aivan ihana, jotenkin niin ranskalainen.

 Linna oli kiinni, joten emme päässeet tutustumaan sen sisätiloihin. Sää oli täällä tosi kylmä ja pilvinen, mutta pilvisyys  sopii hyvin tämän kuvan tunnelmaan.

Tämä silta ja sen näkymät olivat kyllä hienoja.