JOULULOMA

Rytöläläiset pääsivät viettämään joulua kahteen otteeseen eri puolella Suomea. Koska välttelen blogissani ihmiskuvia Tonttumiestä (vielä) lukuunottamatta ja joulu on jo ollutta ja mennyttä, ovat tämän kerran joulutunnelmakuvat varsin eläinpainotteisia...

Remo ja takka

Tonttumies ja Putte

Tirri

 Joululoman ykkösprojekti oli neuloa säärystimet itselleni. Ihme kyllä tavoite toteutui ja kun pistin kutimet viuhumaan säärystin per päivä tahtia. Tosin nämähän ovat tällaiset tosi pelkistetyt versiot, mutta olen silti ylpeä aikaansaannoksistani ja taidan elvyttää neulomisharrastuksen uudelleen eloon. Jouduin vähän jopa muistelemaan miten sileäneule ja päätteleminen edes oikein tehtiin!

Lisää kuvateksti

Seuraava projektini onkin läpikahlata tämä joulupukin tuoma opus, joka jo odottelee minua yöpöydällä:

Pukki toi minulle toisenkin kirjan, jota ensimmäisellä kerralla lukiessani nauroin katketakseni:

Tämä on siis se tämän joulun hittituote lapsiperheille: Nyt vittu nukkumaan -kirja. Tosin eiköhän se hymykin Rytölässäkin vielä hyydy, kun Tonttumies aloittaa klo 7 ylösnousut...

Pitäisi siistiä hieman paikkoja, sillä Rytölään tulee huomenna ihmisiä Uutta vuotta vastaanottamaan. Jotenkin olen tosi laiskalla ja aikaansaamattomalla päällä. Yleensä olen intopinkeänä juhlia järjestämässä, mutta nyt saan ihan tehdä töitä juhlamielen eteen. Mutta eiköän se tästä. Toivottelenkin

OIKEIN MUKAVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Joulutunnelmaa

Näissä kuvissa ja tunnelmissa toivottaa Casa Rytölä lukijoilleen oikein ihanaa joulua!!!

Joulupöytä

Joulun odottaja

Kiitos joulukortin lähettäjille!

Tonttumies on tietenkin aivan liekeissä joulusta:

Jännittää se joulun tulo!!

Mitäää? onks se joulu nyt???

No samapa tuo, sinut minä ainakin syön, saamarin kuosikaksonen!

Tuunatut JOULUKORTIT

Tänä vuonna olin enemmän pulassa joulukorttien kanssa kuin koskaan aikaisemmin. Askertelut jäivät sitten tosiaan taas viimeiseen yöhön, siis siihen kun kortteja vielä pystyi halvemmalla lähettämään. Olin jo alunperinkin päättänyt  tilata valmiit kortit joita sitten hieman koristellisin uuteen uskoon. Tilasin kortit Petshopista. Alunperin olin suunitellut hankkivani kaikille samanlaiset kortit, muttei Petshopilla ollut tarpeeksi kortteja varastossa, joten jotkut koiraihmiset saivat koirakortteja kissakorttien tilalla. Harmillisesti ne koirakortit olivat paljon pienempiä, mutta ajatushan ja hyvän joulun toivotus lienee näissä korteissa on kokoa tärkeämpää...

Minusta nämä kisukortit ovat tietenkin aivan ihania <3 Tällä tarkoitan siis kortin aihetta. Liimasin itse kortteihin nuo "hyvää joulua" tekstit. Lisäksi vuorasin sisäsivut lumitähti -kartongilla ja vielä päälle vihreää kartonkia, johon liimailin jotain jouluaiheisia tarroja ja kimalletta reunoihin.

Alunperin minun piti sisuksien toiselle sivulle liimailla runonpätkä, mutta kauhukseni yönkähmässä tajusin kartonkien loppuvan. Siksi vain jotkut saivat nämä alkuperäisidealla varustetut versiot. Olin ihan väsynyt ja todella ärsyyntynyt tästä typerästä käänteestä, joten painelin nukkumaan todella vihaisena. Väsyneenä ei pitäisi koskaan pitäisi mitään väkisin yrittääkkään, sen olen todennut jo monesti. Tarkoitukseni oli aamulla projektoida itseni ja Tonttumies Tiimariin ostoksille, mutta aamulla ikkunasta ulos katsoessani olivat aatokseni jo aivan toiset; miksi ihmeessä vaivautuisin raahautumaan tuuleen ja tuiskuun, työntämään vaunuja todennäköisesti auraamattomia katuja pitkin ja tämä kaiki vain muutaman kartongin tähden. Köyhän ja laiskan oli keksittävä muuta. Ja se muu oli tällä kertaa tällaista:

Eli kaivelin kätköistäni vanhoja saatuja- ja ilmaiskortteja, jotka liimailin toiselle sivulle ja niiden päälle 3 punaista  pientä kartongin palaa mihin raapustettiin Rytölän asukkaiden nimet. Hätä siis keinot keksii. Nyt en sitten tiedä loukkaantuuko joku, jos hänen lähettämä kortti on päässyt uusiokäyttöön. Toisaalta en tiedä säästävätkö ihmiset yleensä saamansa kortit. Omalta osaltani voin kertoa, että en säästä. Itsetehdyt kyllä, muut päätyvät jossain vaiheessa (yleensä muutossa) karsittavien tavaroiden joukkoon. Tästä en kyllä pode huonoa omaatuntoa, veikkaan että nää mun kortitki päätyy saajien kerta vilkaisun jälkeen roskakoriin. Että nyt ihmiset joulukortteja kierrättämään! Olisi hauska nähdä millaisia versioita yhdestä kortista saisi vuosien saatossa. Kuka vastaa haasteeseen? :) Aloittakaa vaikka näistä:

Luulin jo, että tämä joulu päätyisi muutenkin eettiseksi -ei lahjoja-jouluksi, sillä Tonttumies-parka oli viikon kurkunpäätulehduksessa ja siipalla iltamenoja, joten en päässyt jouluostoksille. Eilen Tonttumies osoitti paranemisen merkkejä, mutta pamahdin itse kurkkukipuun ja 38 asteen kuumeeseen. Onneksi taisin selvitä vähällä ja päästään huomenna ostoksille koko perheen voimin. Saatta tulla melko tuskainen päivä. En usko, että ollaan ainoita viime tinkaan shoppailevia ihmisiä Helsingin keskustassa...

Hapanimelä- eli juustoinen joulubrunssi

Ilokseni sain kutsun neiti X:n luo (nimi kätketty otsikon huissinhauskaan sanaleikkiin)  jouluiselle brunssille, eli päivittämään kuulumisia piiitkästä aikaa kolmen kaveruksen kesken.

Emännän puuhaillessa keittiössä saivat vieraat herätellä ruokahaluaan juustotarjottimen äärellä olohuoneen puolella.

Rakastan juutoja, joten mätin jo näitäkin innokkaana sisuksiini ennen siirtymistä keitiöön varsnaisen brunssipöydän ääreen. Tämä juustotarjotin olikin alkusoittoa tulevaan, sillä laskujemme mukaan tarjolla oli yhteensä 10 laatua juustoja eri muodossa. Kun kutsu sitten keittiöön kävi, kohtasimme tällaisen pikku haasteen:

Hmmm, ihan riittävästi apetta kolmelle hengelle, vai mitä tuumaatte kuvien perusteella:

Salaatit eivät mahtuneet samaan pöytään:

Vielä lähis väri-ilottelusta:

Vaikka ahmimme vatsamme pullolleen, saimme siitäkin huolimatta tuhotuksi mitättömän pienen määrän pöydän herkullisista antimista. Oli kuitenkin aika siirtyä jälkkärin kimppuun. Tarjolla oli sitten se 11 juusto, juustokakun muodossa:

Röyh! Sanomattakin lienee selvää, että loppupäivä on mennyt juustoja sulatellessa. Mutta oli ainakin hyvä ja riittoisa brunssi, erinomaisella seuralla höystettynä.

Sisäpäivä

Kylminä ja tuulisina talvipäivinä on ihanaa olla vain sisällä. Pidemmän päälle se ei tietenkään ole mukavaa, mutta silloin tällöin vietetyssä sisäpäivässä ei ole mitään vikaa. Samaa mieltä on ainakin Miina. Tosin sehän  viettää kaikki päivät sisällä, lyhyitä ulkoiluja ja partsi vierailuja lukuun ottamatta. Mutta Miina vaikuttaa varsin tyytyväiseltä sisäkissan kohtaloonsa, vai mitä sanotte tästä rennon letkeästä asennosta:

Tilasin Hobby Hallilta tuollaiset harmaa valkoiset tyynynpäälliset ja samaa sarjaa olevan huovan. Vähän talven tuntua Rytölään. Valkoinen paperitähtikin on ikkunassa, tuossa kuvassa sitä ei juuri erota.

 Kynttilöitä on ihan pakko poltella illan hämärtyessä. Tämän lyhdyn ostin Indiskasta:

Tonttumies on tällä hetkellä pienenä potilaana. Flunssa vaivaa, muttei onneksi ole kuumetta. Potilas on kuitenkin erittäin reipas ja hyväntuulinen pikku-tiikeri:

Talvipäivinä maistuu keitto. Kokeilimme tällaista avokadokeittoa tällä ohjeella. Pikkuisen reseptiä kyllä muuteltiin; joukkoon laitettiin ihan vähän chiliä antamaan potkua, kanaliemi vaihtui kasvisliemeen ja katkarapujen tilallle tuli basilikaa, pinjansiemeniä ja paistettuja tofupaloja.  On muuten oikein hyvää!

JOULUPOLULLA

Tulispa jo se joulu. Tai edes tämän viikon torstai. Helpottaisi kiireet kummasti. Tavoilleni uskollisena olen jättänyt kaiken viime tinkaa. Vielä olisi tenttiin lukua ja pari koulutehtävää tekemättä. Palan painikkeeksi tekemättömät 23 joulukorttia, joiden postitus olisi ylihuomenna. Rytölässä ei siis nukuta pariin yöhön...

Ehdimme kuitenkin seikkailla koko perheen voimin sunnuntaina Vuosaaren joulupolulla Uutelassa. Esitteessä oli maininta, että joulupolun voi suorittaa vaunuilla. Kyllä, pystyihän sen, jos olisi omannut ei liukkaat kengät (minulla siis oli hyvät kengät jalassa, mutta liukastelin silti) ja erittäin vahvat hermot (en omista sellaisia).
Emme tietenkään etukäteen tienneet polun kuntoa ja koska sää oli kumminkin hyvä (vaikkakin synkähkö) ja ulkoilu tarpeen, niin suuntasimme reippain mielin kohti Vuosaarta.

Hirveesti kuvia ei tullut otettua, sillä en juuri ehtinyt pysähtyä niitä nappailemaan. Tonttumies nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa ja inhoaa valveilla ollessaan toppavaatteissa oloa, joten polku kierrettiin tyyliin verenmaku suussa suorittaen :) Lisäksi jos olisin kauheasti pysähdellyt olisin ollut jarruna takana tuleville ihmisille, joita olikin osallistunut joulupolun kiertämiseen ihan kiitettävä määrä.

Aika harmaata

Polun loppuosa oli valaistukseltaan hieman tunnelmallisempi. Joulupolkua kun aluksi reunusti hautakynttilät, joista en usko kovin paljon valoa enää irronneet klo 17, jolloin metsässä muuten on jo pilkko pimeää + niitä kynttilöitä oli vain siellä täällä ja varmasti lähes kaikki jo nurin siinä vaiheessa.

Sitten eläinystäviin.

Mukana joukoissa oli talviasuun sonnustautunut Putte

Reitin alussa oli alpakoita (vai mitä nää on?)

Tallin joulu

Ensi vuonna joulupolun suorittaminen on varmasti helpompaa kun Tonttumiehen saa lyötyä pulkkaan istumaan. Lisäksi siinä on jotain järkeäkin kun niillä rasteilla voi jopa pysähdellä....

Piparipurkin vartijat

Täydensin keksipurkin pipareilla, sillä en ole kovinkaan suuri piparkakku-fani. Näin muka estän itseäni mässäilemästä liikaa. Piparitaikina on kyllä suurta herkkuani, mutta itse piparit paistettuna eivät niinkään.  Kummasti vaan alkoi ne piparitkin maistumaan, kun ei muita hyvyyksiä ole tarjolla. Asiaan oli puututtava.

Avukseni riensi kaappien kätköistä kaksi olkipossua. Muodoista päätellen on piparit maistuneet joskus näillekkin veitikoille. Nyt he ovat kuitenkin varsin tomeria piparipurkin vartijoita.

Nappasin eilen kaupasta mukaani ruusukimpun. Olivat sen verran terhakan näköisiä kukkasia, eikä hintakaan päätä huimannut.

Rytölän glögisieppojen oli nyt sitten nöyrin mielin pyydetävä piparipurkin vartijoilta armahdusta iltapalaa varten.

Pitkän maanittelun jälkeen suostuivat possut lopulta armeliaasti raottamaan keksipurkkia ja saimme piparin per nenä.

Arabian kattauskilpailu

Nyt on kyllä sellainen ärsytyksen multihuipennus et oksat pois! Päätin osallistua Arabian järjestämään suomen kaunein kattaus -kisaan. Elikkä astiakaapit taas auki ja kippoja ja kuppeja pyörittelemään pöydälle. Kilpailussa haluttiin, että pääosa astioista on Arabiaa. Rytölästä löytyy muutama Koko-sarjan kulho, yksi muumimuki ja sitten Paratiisia. Ajattelin tällä kertaa tehdä talvisemman kattauksen, mutta Paratiisihan on aika kesäaiheinen...valkoisilla astioilla tämä olisi ollut helpompaa, mutta sain aikaan tämmöisen fondue-ilta kattauksen:

Kuvahan on aika kellertävä ja meinasin ensin odotella huomista päivänvaloa, mutta sitten tajusin, ettei ainakaan tänään sellaista edes ollut! Ja yhdeksän päivän sääennuste on lupaillut samaa harmaata sadetta joka päivälle, joten annoin sitten mennä tällä valaistuksella. Sitä paitsi kyseessähän oli fondue-ilta, joten pitihän ton ikkunan olla taustaltaan tumman puhuva. Eikun kuvaa siis menemään kilpailusivustolle...

En tietty tarkkaillu sen tarkemmin, että millaisen kuvakoon ne kilpailukuville haluaa, joten yllätys oli karmaiseva kun olin kuvan sinne ladannut. Ikkuna on rajautunut siitä pois, eli noita Festivo -kynttilänjalkoja ei näy siinä ollenkaan. Eikä tietty koko ikkunaa! Ikkunalautaa ja jouluvaloja näkyy hieman. Voi peevelin peeveli!!! Olisin voinut kuvata tuon huomenna edes jonkun asteen päivänvalossa, ehkä. No se meni nyt. Purin jo koko pöydän pois ja tällä hetkellä hörpin ärsytykseen valkoviiniä noista rekvisiitta laseista. Että semmosta.

Kuvaa voi tietty käydä kyllä äänestää täällä: http://www.suomenkauneinkattaus.fi

Haettiin kissat eilen mummola evakosta. Tässä poseeraa pitkästä aikaa Miina, uudella lempipaikallaan, lelulaatikon kannen päällä. Joskus se ruhtoutuu myös takana näkyvään pallolliseen lelulaatikkoon, eikä sitä näytä haittaavan, vaikka pohjalla olisikin painamassa satunnainen määrä Tonttumiehen koviakin leluja.

 Niin, tässä kuvassa on myös sitä päivänvaloa, ARHG!!!!

Viikonloppu vieraita

Lauantaina saimme yökylään Tonttumiehen morsmaikun, ihanan neiti A:n.

Kun pieni pariskunta oli tuuditettu untenmaille, alkoi aikuisten illallismenot.

Alkupaloina bruschetan tyylisiä leipäsiä, tomaattia, mozzarellaa ja itsetehtyä pestoa. Itsetehty pesto on kyllä niin hyvää! Itse tykkään puristaa sitruunaa joukkoon, mausta tulee silloin raikkaampi.

Pääruokana tuorepastaa kera kermaisen ja pitkään hautuneen feta- extra pinaatti-munakoiso-kirsikkatomaatti -soossin. Rucolaa ja parmesaania unohtamatta.

Kuten kuvista huomaa, oli kuvaaja pienessä laitamyötäisessä ja jälkkäri jäi jälleen kerran kuvaamatta. Tarjolla oli kuitenkin juustoja, hedelmiä ja keksejä. Uusi hedelmä tuttavuus juustojen kera oli passionhedelmä joka sopi juustoihin kuin nenä päähän. Punaviiniglögiäkin oli tarkoitus nautiskella palan painikkeeksi, mutta
pullo löytyi aamulla korkkaamattomana pöydältä. Ensi viikonloppuna sitten. Olen kuitenkin aloittanut tällä viikolla alkoholittoman glögin iltahörpinnän.

Tahvo ja Miina olivat evakossa mummolassa. Ruohomatolla lepäili nimittäin tällä kertaa ihanan neiti A:n karvainen kaveri Eppu.