En voi kieltää ettenkö tuntisi pientä omahyväisyyttä katsellessani töihin menevien ihmisten autojen virtaa. Itse voin aloitella aamut rennosti kahvia siemaillen ja katsella onnesta hihkuvaa Tonttumiestä, joka on joka ikinen aamu onnensakukkuloilla ja valmiina päivän uusiin sekkailuihin. Aamuisin Tonttumies onkin aina parhaimmillaan; mikään ei ota ikinä päähän ja sängystä nouseminen ja uuden päivän kohtaaminen on joka aamu parasta, mitä elämässä voi ikinä olla. Kateeksi käy.
En voi kieltää etteivätkö päivät hieman toistaisi itseään, mutta toistaiseksi olen viihtynyt hyvin kotona, onhan seuranikin ensi luokkaista:
Miina |
Tahvo |
Kyllä kateista riittää ( Tonttumiehen lisäksi ) yllättävän paljon seuraa, varsinkin Tahvosta. Omanarvon tunteva Miina viihtyy enemmän itsekseen, mutta kyllä hänkin seuraa ja hellyyttä kaipaa. Tosin ilmeet voivat olla Tonttumiehen kiljahdusten vuoksi välillä tällaisia:
Kynsimisen tai puremisen sijaan hän tyytyy vaihtamaan arvokkaasti huonetta, missä oma rauha ei järky :)
Eilen kokkailtiin pastaa ja alkupalaksi teimme tällaista Parsakaaliunelmaa. Muutoin hyvää, mutta innostuin liioittelemaan vähän chilin kanssa. Tällä kertaa kuvattuna onkin alkuvalmistelut:
Viehättävää lauantaita kaikille!