Harmahtavaa

Aamut valkenevat Rytölän ikkunasta alla olevan kuvan mukaisina. Harmaata on, mutta myös viehättävää.

En voi kieltää ettenkö tuntisi pientä omahyväisyyttä katsellessani töihin menevien ihmisten autojen virtaa. Itse voin aloitella aamut rennosti kahvia siemaillen ja katsella onnesta hihkuvaa Tonttumiestä, joka on joka ikinen aamu onnensakukkuloilla ja valmiina päivän uusiin sekkailuihin. Aamuisin Tonttumies onkin aina parhaimmillaan; mikään ei ota ikinä päähän ja sängystä nouseminen ja uuden päivän kohtaaminen on joka aamu parasta, mitä elämässä voi ikinä olla. Kateeksi käy.

En voi kieltää etteivätkö päivät hieman toistaisi itseään, mutta toistaiseksi olen viihtynyt hyvin kotona, onhan seuranikin ensi luokkaista:

Miina

Tahvo

Kyllä kateista riittää ( Tonttumiehen lisäksi ) yllättävän paljon seuraa, varsinkin Tahvosta. Omanarvon tunteva Miina viihtyy enemmän itsekseen, mutta kyllä hänkin seuraa ja hellyyttä kaipaa. Tosin ilmeet voivat olla Tonttumiehen kiljahdusten vuoksi välillä tällaisia:

Kynsimisen tai puremisen sijaan hän tyytyy vaihtamaan arvokkaasti huonetta, missä oma rauha ei järky :)

Eilen kokkailtiin pastaa ja alkupalaksi teimme tällaista Parsakaaliunelmaa. Muutoin hyvää, mutta innostuin liioittelemaan vähän chilin kanssa. Tällä kertaa kuvattuna onkin alkuvalmistelut:

Olen jotenkin vähän jumissa tämän blogini kanssa. Tuntuu ettei ole mitään kuvattavaa tai kerrottavaa. Tarkoitukseni oli alkaa raahaamaan kameraa kaikkialle että saisi jotain uutta potkua tähän, mutta näinpä se kamera vaan jää aina mukaan ottamatta. Muutaman viikon päästä Rytölässä on Meksiko teemainen ruoka- ja juomailta. Toivottavasti muistan laittaa kameran siellä laulamaan.

Viehättävää lauantaita kaikille!