Pääsiäisjuttuja

En ole aikaisemmin liiemmin pääsiäistä kotiini laittanut, enkä juuri tehnyt sitä tänäkään vuonna. Jotain pientä ruokapöydälle asettelin kuitenkin.
Pääsiäiseen kuuluu tietenkin pajunkissat.

 Niin tai kissat yleensäkkin. Tai sitten ne voi yhdistää samaan kuvaan:

Pupujakin pitää olla, Rytölästäkin löytyy pikku pupunen.

Koska pääsiäisruohon kasvatus ei ottanut oikein tulta alleen, niin tekaisin Kodinonni -kasvista pupuselle ruohomättään. Onpahan ainakin runsaampi kuin ne kasvattamani harvat tyngät, jotka jaksoivat tulla pilkistellä mullan alta.

Tässäpä tämä koko Rytölään laitettu pääsiäinen onkin. Kun en silleen harrasta joulun yms. laittoa ihan pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Lisäksi lähdemme huomenna Savoon, joten emme edes ole varsinaista pääsiäistä Ryölässä.

 Päädyin ostamaan leikkonarsisseja. Parhaimmillaan ne olivatkin todella upean näköisiä.

Aurinkoista ja iloista pääsiäistä!

Vegaaniruokaa pyörien päällä

Tänään matkasimme varta vasten Peltolan torille Vantaalle maistelemaan Loving Hut Expressin vegaaniruokia.

Iloisen keltainen koju erottuikin jo kaus.

Palvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Yrittäjä valmistaa itse tofut ja mausteet mistä tietenkin pisteitä! Yllättävän pitkään sai ruokia odotella, mutta tarjottu minttu tee (luomua) kera iloisen hymyn antoi tämän miinuksen anteeksi. Harmi vaan, että paikka on Rytölästä aika kaukana, muuten tulisi useammin tuolla käytyä. Annoksetkin kun maksoivat 9 euron hujakoilla ja olivat kooltaan tätä luokkaa:

Tämä liikkuva ravintola kiertää Suomen markkinoita ja festivaaleja. Rytölä suosittelee!

VIRVON VARVON

Laita mies asialle, niin virpomisvitsasta tuleekin virvontakarahka.
Eli hetki ennen Tonttumiehen mummolaan menoa päätin, että pitäähän Tonttumiehenkin mummo ja ukki virpoa, kun serkutkin (tosin paljon vanhemmat) kumminkin niin tekevät. Pyysin siis siippaa hakemaan ulkoa jonkinlaisen  oksan, joka saisi toimia pajunvitsan sijaan virpomis välineenä.

Aikamoisen oksan toikin siippa tullessaan. Eihän Rytölässä ollut höyheniä, silkkipapereita tai muutakaan alan välineistöä, joten koristelin kepin pikkutrullille serveteillä ja lahjanaruilla. Ihan pätevä kepukka siitä loppujen lopuksi  tuli. Hoiti hommansa siis hyvin!
Tahvokin kiinnostui tästä projektista ja kyttäsi heiluvaa oksaa tuolin alla.

Miinaa ei tämmöiset jutut kiinnosta, mutta Tonttumiehen lelulaatikko kiinnostaa sitä siitäkin edestä. Siellä on mukava maata, oli se täynnä leluja tai tyhjillään. Pikku musisointikaan ei näytä sitä häiritsevän.

Valtakunnassa kaikki hyvin

Rytölän viikko on ollut aika tavanomainen ja yllätyksetön. Äitiyslomani lähenee loppuaan ja varasimme Tonttumiehelle jo tarhapaikan. Peukut pystyyn, että se irtoaa tuosta läheltä!  Äh, miten tämä koko homma menikään näin nopeasti, enää pari viikkoa jäljellä! Kaikki minulle hokivat ennen äitiysloman alkua, että nauti siitä ajasta, se menee niin nopeasti ohi. Ymmärrän nyt sitä hokemaa paremmin. Minusta äitiysloman pituus on suunnaton vääryys, juuri kun Tonttumiehen kanssa voi oikeesti alkaa pikku  hiljaa seurustelemaan ja kommunikoimaan, ja se alka tajuamaan jotain juttuja niin tuon ikänen lapsi pitäisi nyt tyrkätä maskotiksi tarhaan. Vääryyttä sanon minä! Mutta, minä olen työtön, ja työmarkkinoita tutkaillessani luulen että nautin tässä vielä hetken Tonttumiehen seurasta. Olin määräaikainen työntekijä ennen äitiyslomaani ja kun ilmoitin työnantajalle raskaudestani tuli minulle heti seuraavana päivänä tieto, ettei työsuhdettani enää jatketa. Että semmosta peliä Kesko -konsernissa.

Olen jo pidemmän aikaa halunnut ostaa Heljä Liukko-Sundströmin pupu perheen, mutta koska nyt en voi päättömänä shoppailla (paitsi näköjään osa-maksulla Tonttumiehelle henkamaukalta ihania kesävaatteita) ostin kumminkin  näin pääsiäisen alla  poika-pupun, jonka nimesin Tonttumiehen mukaan.

Se pääsi näin ekaksi hengailemaa Tonttumiehen nimiäiskuvan viereen. Ajattelin tehdä jonkinlaisen pääsiäisasetelman ensi viikolla, johon pupu pääsee mukaan. Tosin kasvattamastani ohrasta näyttää tulevan kyllä aika harvaa.....

Siirsin peikonlehden olohuoneen puolelle kasvamaan. En osa päättää onko se hyvä vai huono siinä. Kokeilin myös pienempää kasvia, mutta se näytti ihan liian pienelle tuossa. Ehkä siitä tulee vahvempi ja tuuheampi tuossa, kun saa kunnolla valoa ja aurinkoa. Olen myös jotenkin ihan hukassa noiden tuolien kanssa. Siirtelen jatkuvasti pinnatuoleja ja metrotuoleja edestakaisin. Olen nyt päättänyt luopua niistä oransseista metrotuoleista ja alkaa etsimään erivärisiä pinnatuoleja tai vastaavia tilalle. Pitäisi käydä katsomassa ainakin kierrätyskeskuksen tarjontaa.

Peikonlehdet ovat kyllä niin kauniita

Herneenversot voivat terhakasti ja uutta versoakin pukkaa. Maistuvat muuten hyvälle aamiaisleivän päällä!

Mukava viikonloppu

Rytölän jengi vieraili viikonloppunaa Talvipuutarhassa. Olen asunut yli 10 vuotta Helsigissä mutten ollut koskaan tässäkään paikassa käynyt. Sää oli aurinkoinen ja valoa tulvi kauniisti sisään lasi-ikkunoista.Tuntui kuin olisi päässyt hetkellisesti kesän keskelle.

Paikka on kyllä ehdottomasti vierailun arvoinen ja sisäänpääsykin on ilmainen. Tonttumieskin tarkkaili tiukasti ympärilleen, ainakin suihkulähde oli hänestä lumoava.

 Mukavaan viikonloppuun kuuluu tietysti myös hyvä ruoka, kuten tällainen Välimeren kasvispasta. Ei paljon vaatinut aikaa tai vaivaa ja hyvää kuin mikä!

Kasvunpaikat

Herneenversojen kasvatuksen piti olla helppoa kuin heinänteon. Nähtävästi minusta ei ole heinähommiin.

Aika harvaa on. Taisin kylvää hernehet ahneuksissani liian lähekkäin. Ensi kerralla olen vähemmän ahneempi. Versot kasvavat keittiön ikkunalla vanhassa kattilassa. Kivannäköistä! Mutta tuuheempa lopputulosta olin kyllä mielessäni kuvitellut.

Nämä ovat hurjan hyviä leivän päälla, salaateissa tai jos niistä tekee herneenverso pestoa. Tästä määrästä ei kyllä taida irrota muuhun kuin leivän päälle muutama korsi.

 

Tätä historiallista päivää olen odottanut. Tonttumies täyttää huomenna 8 kk(!!!!!!) ja ruoka alkaa olla muutakin kuin niitä ainaisia soseita eri kasviksista. Tänään tekaisin meille kookosriisiä, höyrytettyä kukkakaalia ja nuo epämääräiset kikkareet ovat  maissipihvejä. Vähän mauttomia, mutta Tonttumies innostui niistä toden teolla. Ohje on tästä Luomuruokaa lapselle -kirjasta.

"Pienten lasten vanhemmat tarvitsevat kirjan, jonka avulla he voivat valmistaa lapsilleen mahdollisimman hyvää ruokaa kotikonstein. Lähtökohtana on saada ihmiset innostumaan kotitekoisesta vauvanruoasta ja unohtamaan kaupan valmispurkit".

Kirjassa on ohjeita 6 kk:sta lähtien aina vuoden vanhoihin saakka. Mukana on tosi paljon kasvisruoka ohjeita ja kauniita kuvia. Raaka-aineetkin ovat onneksi sellaisia mitä saa ihan lähi Alepasta. Ainakin noi maissipihvit oli todella helppo ja nopea tekoiset ja upposivat Tonttumieheen kuin kuuma veitsi sulaan voihin. Tosin hän ei onneksi olekkaan mikään nirso lapsi.

Kirjan alkusivuilla kerrotaan, että Suomi on johtavia lastenruokamaita purkkiruokien kehityksessä, tuotannossa kuin käytössäkin. Valmiita lastenruokia syödään keskimäärin 45 miljoonaa purkkia vuodessa (!!!!) eli 2-3 purkkia lasta kohden joka päivä. Aikamoista! No, en ala kyllä mitenkään jeesustelemaan, koska kannan itsekkin purkkeja mukana, jos olemme liikeliepeillä, ihan säilyvyyden vuoksi. Mutta kyllähän se itse tehty kotiruoka on vaan niin parasta, vauvoillekkin. Kuten kuitenkin sanottu, olen siitä onnellisessa asemassa, että Tonttumies napsii hyvällä ruokahalulla kaiken mitä häne eteensä tuodaan ( ne valmisruatki) joten voin rauhassa jatkaa näitä kotiruoka kokeilujani.

Aurinkoista viikonloppua!

Aurinkoa ja keittoja

Onpas ihana aurinkoisia, mutta kylmän kirpsakoita päiviä tällä viikolla piisannut. Tahvokin on viihtynyt hyvin partsilla tähystys asemissa auringosta nautiskellen.

                                                                                                                                

 Perjantai olikin oikea keittopäivä. Ensin kävimme Cafe Kummassa oikein hyvällä keittolounaalla. Tarjolla oli oikein ihanaa tomaatti-papu soppaa. Kahvila saa kyllä minulta kaikki suositukset; lounaskeitot ovat lähes aina kasviskeittoja sekä erittäin maukkaita ja täyttäviä. Kahvi painii täysin omassa sarjassa (jauhetaan paikan päällä ja kupit ovat isoja). Ja miljöö on mitä viihtyisin. Tonttumieskin viihtyi lounaan ajan oikein hyvin. Hyvä niin, kesän tullen voi alkaa kierrellä lounas- ja brunssipaikkoja oikein urakalla.

Kotona kokkailimme illalliseksi kookos-bataattikeittoa ja teimme pitkästä aikaa myös hummusta. Se on kyllä hyvää tavaraa, ei vaan tule tehtyä kovin usein.

Lauantaina oli vuorossa punajuuri (paahdettuja)-vuohenjuusto-siemensekoitus- rucola -salaattia. Hunaja antoi tälle salaatille tosi hyvän säväyksen. Pääruokana kokeiltiin sieni stroganovia kera seesaminsiemen perunoiden. Oli hyvää ja toooosi täyttävää.

                                               
                                               

Tonttumies harrastaa

Kuinkas sitä sanotaankaan, että lapsen kautta eletään omia särkyneitä unelmia. En ole ikinä osannut piirtää, tai siis olen kuvaamataidollisesti täysin lahjaton. Sama juttu musiikin saralla. Uimaankin opin vasta ala-asteen alussa. Pelkkää sattumaako siis lienee, että poikaseni harrastaa tässä esitellyn harrastetoiminnan lisäksi  muskaria ja vauva-uintia....
No, mutta, nyt muistin ottaa kameran ja jopa muistikortinkin (jäi edellisessä kerralla kiinni koneeseen) mukaan. Kyseessä on siis vauvojen värikylpy ja tässä vähän maistiaisia tästä toiminnasta.

Ennen varsinaista maalausurakkaa tutustutaan eri värisiin-, muotoisiin- ja tuntuisiin materiaaleihin. Tässä myllätään hämmästellen kankaiden seassa.

Seuraavaksi oli tutustumisvuorossa marjamehusta tehdyt jääpalat. Lämmin kiisseli seurasi tätä jääpala kokeilua.

Tässä ollaankin päästy jo itse asiaan. Huomatkaa käden oikea oppinen, levittävä liikerata. Ylpeänä äitinä voinkin vielä todeta, että Tonttumies on aina erittäin keskittynyt  näihin maalauspuuhiin. Keskittynyttä tuhinaa seuraa välillä pienet ähkäisyt ja ärinät. Se on sitä luomisen tuskaa.

Pakastepuolukat saivat seurakseen vielä kaakao- ja karpalojauhetta.

Kaikki maalaamisessa käytettävät raaka-aineet ovat syötäviä ja omista käsistä onkin kiva oman taidepläjäyksen päällä maistella, että mistäs sitä tulikaan tänään maalailtua.

Aika sottaista puuhaa

Tässä yksi Tonttumiehen aikaansaannos. Nämä pitää ehdottomasti kehystää ja miettiä hyvät sijoitus kohteet Rytölässä.

Kunnolla juustoo

Toivoin joitakin vuosia sitten joululahjaksi fonduepadan. Kapistus taitaa kuulua samaan kastiin kuin leipä- ja jäätelökone eli ollut joskus "muodissa" ja sen jälkeen unohdettu kaapin perukoille. Olemme kuitenkin "Välimäki" siskoni kanssa kokoontuneet kerran vuodessa mättämään sulatettua juustoa oikein urakalla.

En ole oikein onnistunut koostumuksen suhteen fondueissa. Seuraan kyllä kaikkia valmistusta koskevia oppeja mielestäni ihan oikein, mutta koostumus on silti yleensä muuten litkua, keskellä uivaa suunnattonta juustoklönttiä lukuunottamatta.  Tällainen hankaloittaa tietysti hieman syömistä, mutta pääasia että maku on kohdallaan!

Jotenkin on minulle nyt noussut keltainen kivaksi väriksi. Tahtoisin sitä väriä vähän enemmän ripotella keittiön puolelle. Syy lienee näissä aurinkoisissa päivissä, jotka julistavat kevään pian alkavaksi.
Tutkiessani varastoni kangas vaihtoehtoja pomppasi esiin kokonaan unholaan joutunut Marimekon Satakieli -kangas. Se taitaa olla itseasiassa vaatetuskangasta, mutta toimii kyllä pöydälläkin vallan mainiosti.

Edellisenä päivänä ostin ihan sattumalta kattaukseen sopivia valkoisia ja keltaisia tulppaanejakin. Valkoisia nyt tottakai ja kuten sanottu, olen nyt hurahtanut keltaiseen.

Raikas ja kepeä valkoviini kuuluu tietysti oleellisena osana kyytipojaksi tällaiseen jymäkkään ateriaan.

Dippailimme juuston sekaan ruisleipää, paprikaa, mini maustekurkkuja, omenaa, päärynää sekä paistettuja Quornin kuutioita. Juustofonduee on just hyvä vetää kerran vuodessa. Hyvää ja kasvattaa kivasti rasvakerrosta talven, tai miksei myös alkukevään varalle. Ensi viikolla (ehkä) lenkille!