En ole oikein onnistunut koostumuksen suhteen fondueissa. Seuraan kyllä kaikkia valmistusta koskevia oppeja mielestäni ihan oikein, mutta koostumus on silti yleensä muuten litkua, keskellä uivaa suunnattonta juustoklönttiä lukuunottamatta. Tällainen hankaloittaa tietysti hieman syömistä, mutta pääasia että maku on kohdallaan!
Jotenkin on minulle nyt noussut keltainen kivaksi väriksi. Tahtoisin sitä väriä vähän enemmän ripotella keittiön puolelle. Syy lienee näissä aurinkoisissa päivissä, jotka julistavat kevään pian alkavaksi.
Tutkiessani varastoni kangas vaihtoehtoja pomppasi esiin kokonaan unholaan joutunut Marimekon Satakieli -kangas. Se taitaa olla itseasiassa vaatetuskangasta, mutta toimii kyllä pöydälläkin vallan mainiosti.
Edellisenä päivänä ostin ihan sattumalta kattaukseen sopivia valkoisia ja keltaisia tulppaanejakin. Valkoisia nyt tottakai ja kuten sanottu, olen nyt hurahtanut keltaiseen.
Raikas ja kepeä valkoviini kuuluu tietysti oleellisena osana kyytipojaksi tällaiseen jymäkkään ateriaan.
Dippailimme juuston sekaan ruisleipää, paprikaa, mini maustekurkkuja, omenaa, päärynää sekä paistettuja Quornin kuutioita. Juustofonduee on just hyvä vetää kerran vuodessa. Hyvää ja kasvattaa kivasti rasvakerrosta talven, tai miksei myös alkukevään varalle. Ensi viikolla (ehkä) lenkille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti