Huone 1 / 5

Tuumasta toimeen. Esittelen nyt näitä Rytölän huoneita. Jätän suosiolla pois vaatehuoneen (sotkuinen ja ei mitään nähtävää)  ja kylppärin (liian vaikea kuvata). Siitä huolimatta jäljelle jää vielä 5 huonetta 70 neliön kolmiostamme,kummallista, heh.

Ensimmäisenä on punainen hotelli helpotus.

Siippa laatoitti + kalusti tämän huoneen ihan itse. Minun piti auttaa tuossa takaseinän puhdistuksessa, mutta Tonttumies oli silloin päättänyt kotiutua kohtuuni jonka seurauksena makoilin vain kalpeana sohvan syövereissä.

Siippa halusi välttämättä Sonic Youthin julisteen koristamaan vessamme seinää. Hyvinhän se sinne istuukin.

 Lähikuva Cairo Rojo -laatasta

 

 Tämä punainen lääkekaappi on sopivan värinen, mutta käytössä hieman hankalan mallinen kapistus.

Finlaysonin Optinen omena -käsipyyhkeet

Tässä pienessä muutaman neliön kopissa olikin aikoinaan miettimistä. Siippa halusi ehdottomasti punaisen vessan, joka kuulosti korvaani kauhistuttavalle. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen päädyimme molempia tyydyttävään ratkaisuun, että vain yksi seinä olisi punainen. Bongasin nuo Cairo Rojo -laatat RTV:n viime vuoden Habitare messujen osastolta. Itse olisin halunnut lattian ja kaikki kylppärikalusteet valkoisiksi ja siippa taas halusi ne mustana. Annoin sitten periksi, kun tämä oli ainoa huone minkä siippa sai sisustaa toivomallaan tavalla. Ja hyvähän siitä tulikin. Lääkekaappia metsästettiin myös tovi, kun punainen piti saada. Jostain nettikaupasta se sitten löytyi.

Ensi kerralla vuorossa peilistä heijastuva eteinen.

Sälää ja seikkailuja

Hei vaan ja ädsiuuuuuuuuuu! Pienessä nuhassa täällä kirjoitellaan. Koska Rytölän arkeen ei kuulu sen kummempia niin kerronpa paikoista missä seikkailimme Tonttumiehen kanssa viime viikolla ja mitä pieniä hankintoja tein / sain viime viikolla sulostuttamaan Rytöläämme.

Kävimme Tonttumiehen kanssa Marimekon ystävämyynneissä. Ryntäsimme  sinne heti ekana päivänä, koska muina päivinä oli muita kiireitä. Sielläpä oli melkoiset hulinat päällä ja vaunujen kanssa oli aika haasteellista poukkoilla ja pujotella ihmisvilinässä. En juurikaan saanut katseltua mitä tarjolla olisi ollut, joten ostin vain Tonttumiehelle tällaisen pipon ja samaa Bo Boo -kuosia olevan ruokalapun.

Väsähtänyt tyyliniekka

Perjantaina käväisimme vuorostaan kirja(yhdistettynä musiikki, viini, ruoka + tiesmitäkaikkea) messuilla. Kirjoja en ostanut, vaikka halvalla olisi lähtenyt. Nykyisin kun ei ole aikaa selailla muita kuin opiskeluihin liittyviä opuksia. Mukaan tarttui kuitenkin taas uusi kissa -magneetti koristamaan jääkaappimme ovea. Tämä oli pakollinen hankinta, sillä selkeesti kuvassa poseeraa Tahvo ja Miina.

Uusi magneetti ylhäällä vasemmalla.

Sunnuntaina saimme kutsun viini- & ruokasnobin sisareni luokse brunsseilemaan. Tarjolla oli mm.ihanaa kasvispiirasta, munakasta ja croisantteja.

 

Bontonterrieri Putte oli erittäin kiinnostunut sekä Tonttumiehestä, että hänen leluistaan.

Pusutornado

 

 

 

Pallopäiset kaverukset

Siskoseni oli juuri palaillut Portugalin matkalta ja sain sieltä tuliaisiksi keraamisen kukon. Siippa taas oli viikonlopun Venäjällä ja sieltä tuli tuliaisena saman sävyinen maatuska. Asettelin nämä tyypit olohuoneen seinähyllylle, jonne ostin viime viikolla muutaman kasvin. Ruukut pitäisi vaan niille vielä hommata.

Ja kehyksiin saada tietätettyä valokuvia ja Festivo -kynttiläjalkoihin pitäisi myös hommata ehdottomasti värikkäitä kynttilöitä. Valkoiset on niin valjut ja huomaamattomat.

Ajattelin seuraavaksi tehdä sellainen esittely kierroksen Rytölän jokaisesta huoneesta tänne blogiin. Ei ne ihan kauheasti ole muuttuneet niistä kuvista mitä olen tänne jo laittanut, mutta kyllä varmaan jotain uusia juttuja on kuitenkin joka huoneessa.

Facebook-ruokaa ja muuta

Lauantaina Rytöläläiset shoppailivat koko perheen voimalla keskutassa. Ostosreissulta mukaan tarttui mm. Tonttumiehelle tällainen erästä asukastamme kovasti muistuttava pehmolelu:

Jos joku ei vielä arvannut kuka meistä mahtaa olla kyseessä, niin väännetään vielä rautalangasta:

Vastaus makoilee taustalla

Kampissa sijaitsevaan Isonkarhun Kauppaan jäi vielä Kelju K. Kojootti, Repe ja Väiski. Väiski ei tehnyt minuun suurempaa vaikutusta, mutta muuten ajattelin kerätä koko sarjan Tonttumiehelle. Taidan vaan itse olla näistä pehmoista enemmän intona kuin pienimies. Lisäksi ostin samaisesta kaupasta vielä jääkaapin oveen magneetin, kun sekin muistuttaa Tahvoa niin paljon. Magneetti kerkesi olla lattialla parin sekunnin ajan purkaessani kasseja ja heti tultiin ottamaan tuntumaa tuotteeseen:

Tassu joka magneettia heiluttaa

Olin itseasissa metsästämässä Rytölään tällaista lasista kupua:

Kuva: http://www.elsanlempituoli.fi/joulunod.html

Jo joku tietää mitä tämäntyylisiä myydään Helsingissä niin voi vinkata. Tietty voin tilata netistäkin. Mutta ennemmin haluisin löytää sen jostain liikkeestä.

Illalla kokkailimme pitkästä aikaa valkkari illallista. Alkupaloja emme viitsineet tehdä, sillä olimme vielä vähän täynnä ravintola Qulman brunssista, minkä kävimme nauttimassa aamiaiseksi. Tykkäsin ja suosittelen! Varsinkin taivaalliseen kreikkalaiseen jugurttiin laitettava, paikan kohuttu minttupesto oli erittäin hyvää!
Mutta siihen illalliseen."Trenditietoisina" asukkeina koklasimme kaikkien huulilla olevaa ja
facebookissa paljon keskustelua aiheuttanut avokadopasta.

Hyvää, mutta ei niin hyvää että itkisin, niinkuin vaimo oli meinannut tehdä maistettuaan tätä ensitreffeillä tämän reseptin keksijän kanssa. Lisukkeeksi tekaisin focaccia-leipää.

Koska meillä on joulu...

 ...no ei nyt sentään. Olin aika kauhuissani kun kaupoissa joulukoristeet olivat jo täyttä häkää esillä. Se jaksaa vaan yllättää joka kerta että ne lyödään kaupoissa esille jo lokakuussa. No, mutta meillä on jo kahdet jouluvalot esillä. Jotkuthan inhoavat näitä kapistuksia yli kaiken, mutta minä tykkään. Sen sijaan en tykkäää kattovaloista. Ja nyt kun on pimeä iskee päälle yhä nopeammin niin kattovaloa ei heti tarvitse olla päälle panemassa kun muunlaisia valonlähteitä,  kynttilöitä ja jouluvaloja on tarjolla. Iso plussa myös se että kun yöllä lähden tonttumiehen vaippaa vaihtelemaan ei tarvite pimeässä hapuilla tai sytytellä valoja kun voi pimeän kähmässä näiden valojen avulla suunnistaa.

Hulluna astioihin

IIK! Ehdin viime tingassa Iittalan iik!mitä löytöjä! -päiville.  Mukaan lähti 2 kpl:tta Paratiisi lautasia. Niitä kun keräilen ja säästö oli aikamoinen, 18 € /kpl (norm. 30, 90 €).



Seuraava kampanja minne olisi suunnattava olisi ensi keskiviikkona alkavat Hullut päivät. Viime kerrasta onkin vuosia aikaa. Huomasin 3 settisen Ateenan aamun olevan  halvennuksessa siellä.  Rytöläänhän tämmöinen on jo kerran hankittu, mutta sille lasiteokselle kävi vähän köpelösti. Siippa kun siivouksen tohinoissa imuroi verhoja kissankarvoista sen verran voimakkailla vedoilla, että koko verhtanko räsähti alas. Tämän seurauksena Ateenan aamu lepäili lattialla tuhansina sirpaleina. Näiden Iittaloiden perään en edes itkenyt. Kerran siippa sai tiskipöydältä alas yhdellä kertaa pari Teeman ruokalautasta ja Aino Aallon kulhon (suurin koko). Itkulleni ei meinannut tulla loppua. Molemmat kun sattuivat olemaan sellaista väriä mitä ei enää valmisteta.
Enivei, taitaa vaan olla melkoinen suicide lähteä lastenvaunuilla lauantai päivänä seikkailemaan Stockalle muutaman muun hinnoista hullaantuneen ihmisen kiusaksi...

 
     
Tonttumiehen kummitustäti vieraili tänään meillä ja toi tullessaan kirjan, joka on täällä monelle mieleen. Seuraavassa fanit kertovat kuva-arvoituksen turvin kirjan nimen:

Kukkuluuruu!...

... Missä on kissanpentuni?

 

 

Eläinten päivä

Eläinten päivänhän on joka päivä, mutta koska tänään vietetään kansainvälistä Eläinten päivää, niin tämä päivitys on tällainen eläinaiheinen albumi.

Aina yhtä kuvauksellinen Tahvo.

                    

Vanha rouva Miina.

                                              

Kattimatteja Istanbulista.

                                         

Hvarilainen katti

Miinan ja Tahvon kreikkalaiset vastineet.

                                                                          

Rytölän vakiovieras Vilho alias Putte.

                                 

Tämän kuvan otin vuosia sitten katukävelyllä Tartossa. Kuvassa on ihana tunnelma.

Onni on oma kissaystävä <3

                              

Kiitoskortit

Tällä kertaa meinasin olla laiska ja tilata vaan suosiolla Ificolorista valmiit korttipohjat tonttumiehen nimijuhlien kiitoskorteille. Yleensä askartelen into piukeena kaikki mahdolliset kortit, mutta koska ajankäyttö sattuneesta syystä on hieman rajallinen vähän joka paikkaan niin olin jo valmis tyytymään huomattavasti helpompaan ratkaisuun.
Mutta kas, mikään valmis pohja ei tietenkään miellyttänyt silmää, tai sitten ne muutamat kelvolliset pohjat siellä olivat  tarkoitettu pystykuville. Mitäpä siinä sitten muutakan kuin ostosmatkalle Tiimariin hakemaan sopivia materiaaleja.

Koska olin pukenut tonttumiehen juhliinsa merimieshenkiseen bodyyn ja farkkuhaalareihin oli korttipohjan tietenkin oltava sininen.

Hassun värisiksi menee noi kartongit näissä kuvissa, mutta ne siis oikeasti ovat ihan perus tummansinisiä. Harmi että juuri tässä otoksessa missä tonttumies on söpöimmillään ei niistä juhlien hortensioista näy kuin vähän kuvan taustalla. Kuvissa tonttumies makoilee saamallaan Pentikin  Nelly torkkupeitolla joten ajattelin jonkun pitsimäisen jutun sopivan myös kortteihin. Löysin Tiimarista tuollaista pitsitarraa, joka kävi hyvin tarkoitusperiini.

                                               Tein korteista tällaiset avattavan malliset.

Sisällä on kiitoksien lisäksi Hannele Huovin  Kun on oikein pieni -runo ja ehkä aavistuksen vähän liian lällyt tarrat. Mutta koska nekin ovat farkkuhaalari aiheiset, niin saivat nyt kelvata. Painoin tonttumiehen nimen alle vielä sinisen leimasimen jäljen. Jotta homma ei menisi liian helpoksi virittelin vielä nallen käteen tuollaisen helistimen. Kortteja ähräsin kaiken kaikkiaan onneksi vain 8 kpl:tta. Askarrellessani noita kiitoskortteja, mietin, että eipä aikaakaan kun saa alkaa väsäämään joulukortteja, huoh. Olen todella paljon jouluihminen, mutta niisä jolukorteissa tuppaa vaan menemään aina niin paljon aikaa...koskaanhan en niitäkään tietenkään ajoissa voi alkaa värkkäämään. Ehei, leppoisa jolutunnelma on usein tiessään kun silmät ristissä teippaa-liimaa-saksi-tee vähän liian hankalaa ja vaikeaa -hommat hoituvat yön pimeinä tunteina ja ovat viime tingassa valmiita, että ne saa vielä lähetettyä halvemmalla joulupostimerkillä.

Tonttumies on muuten niin kovin pieni mies tuossa kortin kuvassa. Nythän on jo niin paljon isompi poika. Tänä päivänä hän näyttää tältä:

    "Jo poikana päätin, mä oon tonttumies, vaikka moni saa puuronsa helpommalla".
Tonttumiehen katse muuttuu aina niin kovin epäileväksi saman tien kun hän huomaa kameran kädessäni.