Piparipurkin vartijat

Täydensin keksipurkin pipareilla, sillä en ole kovinkaan suuri piparkakku-fani. Näin muka estän itseäni mässäilemästä liikaa. Piparitaikina on kyllä suurta herkkuani, mutta itse piparit paistettuna eivät niinkään.  Kummasti vaan alkoi ne piparitkin maistumaan, kun ei muita hyvyyksiä ole tarjolla. Asiaan oli puututtava.

Avukseni riensi kaappien kätköistä kaksi olkipossua. Muodoista päätellen on piparit maistuneet joskus näillekkin veitikoille. Nyt he ovat kuitenkin varsin tomeria piparipurkin vartijoita.

Nappasin eilen kaupasta mukaani ruusukimpun. Olivat sen verran terhakan näköisiä kukkasia, eikä hintakaan päätä huimannut.

Rytölän glögisieppojen oli nyt sitten nöyrin mielin pyydetävä piparipurkin vartijoilta armahdusta iltapalaa varten.

Pitkän maanittelun jälkeen suostuivat possut lopulta armeliaasti raottamaan keksipurkkia ja saimme piparin per nenä.