Sadepäivän ilo

Laskettu päivä oli toissa päivänä ja olen vaan edelleen yhtenä kappaleena. Tunnelmat täällä arvattavasti melko hermoheikot. Haluaisin niin kovasti pusertaa Kermitin ulkomaailmaan. Ja vielähän se voi mennä yli vaikka kuinka paljon, plääääh! Asiaa ei tietenkkään auta jatkuva tekstiviestittely ja soittelu joka sisältää kysymyksen JOKO? Tekisi mieli vastailla: "Joo, syntyi viime viikolla, olen vain unohtanut ilmoittaa asiasta, sori". Tiedän kyllä et kyselijät ovat hengesä mukana tässä prosessissa, mutta nyt en jaksaisi olla joka puolella huutamassa, että EI, SE EI OLE SYNTYNYT VIELÄ JA ILMOITAN KYLLÄ MILLOIN SE ON PIHALLA!
Olen kärsimätön, tiedän. Mutta minkäs teet, kun olo on tukala, sormet, nilkat ja ranteet turvonneet käsittämättömiksi mönteiksi, maha painava ja hankala (en pääse kunnolla enää sohvan syövereistä yksin pystyyn) ja varsinkin se tieto, että Kermit voisi olla jo ulkona, niin kyllä se hermo vaan kiristyy kellä tahansa tässä tilassa olevalla päivä päivältä enemmän. Oli siis aika keksiä muuta ajateltavaa.
Sopivati bongasinkin Kodin Ykkösen Facebook -sivuilta Kaunein kesäkattaus -valokuvakilpailun ja koska tässä nyt ei ole oikein muuta kuin joutilasta aikaa niin päätin osallistua kisaan.

Kuvan nimi on "Sadepäivän ilo". Lähetin kuvan vasta kilpailuun, joten vielä sitä ei sieltä löydy, jos se sinne ikinä päätyykään :)
   Mutta olipa kuulkaa hankalaa! Kun en tietenkään halunnut laittaa rahaa rekviiittoihin, joten oli riivittävä kuva kokoon niistä jutuista mitä Rytölästä löytyi. Ja sitten tuo valaistus....synkkä päivä ja ikkunat huputettu ettei vahingossakaan olisi ihanaa päivänvaloa tarjolla. Lopputuloksessa olisi parantamisen varaa, mutta kuten sanottu en nyt alkanut budjetoimaan vähiä rahojani yhtä kuvaa varten.



Olisi ollut huikeeta tehä sellainen kunnon kattaus pöytään hyvillä valaistus olosuhteilla. Kaiken maailman täytekakut, cupcaket ja muut asiaan kuuluvat systeemit mukana, mut en halunnut alkaa niin paljon tähän juttuun panostamaan. Eri asia jos olisin rahoissani ja joku muu olisi sitten valmis syömään ne kaikki pöydän hyvyydet. Niin ja sitä valoakin jos olisi ollut paremmin tarjolla.

Sitten muutama lähis. Kävin takapihalta poimimassa kukkasia pöytään. Tämä kukkanen lienee siankärsimö?

 Parsoja ja laseja.

Tuikkulyhdyt ja koivunoksat.

Paratiisi -kahvikuppeihin laitoin pystyyn herneenpalkoja ja lisäsin vielä niihin kukkasia. Donitsit ja tryffel -leivokset ostin kyllä tätä tarkoitusta varten. Sattuivat olemaan sopivasti -30 %. Mutta niillähän onkin käyttöä, heh.









Siipalla oli kyllä näkemisen arvoinen ilme, kun tuli töistä kotiin ja Rytölän lähes kaikki astiat olivat keittiössä sikin sokin esillä, tuo vihree valkoinen kangas oli teipattuna seinään ja pöytä siirreltynä, toisin sanoen kaaos valloillaan. Ei vaivautunut edes kommentoimaan näkemäänsä millään tavoin, tuijotti vaan. Tottunut siis ilmeiseti näihin mun järjestämiin käänteisiin.
Mutta käykääs hei äänestää mun kattausta täältä (jos se sinne ikinä on mukaan pääsemässäkään). Vaatii ilmeisesti, et tykkää tuolla naamassa Kodin Ykkösestä.

Myös Miina päätti ilmeisesti osallistua "duunaa paras majapaikka" -kisaan. Oli ihan itsenäisesti levittänyt kirjat kirjahyllyn alatasolta ja lepäili siellä silmin nähden tyytyväisen oloisena.
Kissat on kyllä ihmeellisiä ahtaisiin paikkoihin tunkeutujia, tai siis Miina on sellainen.

Tahvo taas on tällainen avarien tilojen suosija. Sohva tai sänky ja vaakasento selällään, niistä Tahvo tykkää. Siippa oli vahvasti aluksi sitä mieltä, ettei kissoilla ole asiaa sänkyyn, mutta kellä on sydäntä heittää tämmöinen nautiskelija pois viereltään? Varsinkin kun välillä se makaa peiton alla tai pää ihmismäisesti tyynyllä tämän näköisenä.