Fak! Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, siis silloin kun on kerrankin jotain kuvattavaa, niin tämä tyyppi täällä unohtaa ottaa kuvia. Niinhän siinä kävi vähä niinkuin nytkin. No, mutta nimiäiset olivat kuitenkin ihan onnistunut tapahtuma, sopivan rennot sisältäen sitä ei jäykkää pönötystä. Mitään ohjelmaa meillä ei sen kummemmin ollut, vaan kun kaikki kutsutut vieraat olivat saapuneet Rytölään kohotimme maljan tonttumiehelle ja julistimme hänen nimensä. Siinäpä se. Sitten pääsimmekin tarjottavien kimppuun, joita äidin kanssa, tai lähinnä äiti oli täällä väsännyt. Siinähän nimittäin kävi niin, että juuri sen perjantain, jolloin olimme päättäneet leipoa ja laittaa, oli tonttumies päätänyt valita sylipäiväkseen. Lyhyitä pikkutirsoja lukuunottamatta tonttumies valvoi sisukkaasti ilta yhdeksään asti jolloin pääsin vasta keittiön puolelle touhuamaan. Työnjako oli sellainen, että äiti teki muutoin kaiken, mutta minä hoidin koristelu ja viimeistely puolen. Sitä ennen jos yritinkään jättää torkkuvaa tonttumiestä sängylle tai sohvalle tutimaan oli huuto sanoin kuvaamaton. Yritin kokeilla ensimmäisen kerran myös kantoliinaa, mutta siitä kokeilusta tonttumies sai kunnon raivarin ja kiljui pää punaisena pitkän tovin. Niinpä sitten istuin koko päivä sohvalla katsellen äitini puuhailua tyytyväisen oloinen tonttumies sylissäni.
Vaikka rakastankin juhlien suunnittelua ja järjestämistä kuuluu viime hetken stressi väistämättä joka partyihin. Tottakai myös tällä kertaa. Ennen kuin olin hymyssä suin vieraita vastaanottamassa olin huutanut, tiuskinut ja raivonnut kaikille taustavoimiin kuuluneille henkilöille. Olin ihan varma ettemme saa kaikkea valmiiksi ennen juhlakansan tuloa. Onneksi olin väärässä. No itseäni en kyllä oikein kerinnyt pyntätä, enkä löytänyt kaapista sitä kolttua minkä olin suunnitellut päälleni pistävän. Pääasia oli kuienkin että pötyä oli pöydässä ja itse juhlakalu puettuna kun Rytölän ovikello ensi kerran vieraiden toimesta kilahti.
Tonttumies esiintyi juhlissaan rennosti farkkuhaalareilla ja merimies bodylla. Kaikki sinisävyiset vaatteet sopivat vaan niin hyvin noihin silmiin. Tukka on tonttumieheltä lähes kadonnut lukuunottamatta takaa hapsottavaa Spede mallia.
Unohdin tosiaan kuvata salaattipöydän :(
Jokatapauksessa tarjolla oli näiden auringonkukkaversopesto perunoiden (sivuilla herneenversoja ja gouda -juustoa) lisäksi
tätä tässä vielä koristelu vaiheessa olevaa kreikalaistyylistä voileipäkakkua. Tai siis tämän piti olla salaattien kanssa tarjolla, mutta kaikessa hässäkän keskellä unohdin sen jääkaappiin ja kakku päätyi pöytään makeiden tarjottavien kanssa. Muut salaattipöydän antimet olivat karjalanpiirakat, kasvispyörykät, avokado-pastasalaatti ja vihersalaatti. Kaikki siis tosiaan itse väsättyjä.
Seuraavaksi kahvipöydän antimiin.Etsiskelin näitä Lokki kuosisia servettejä vaikka kuinka monesta paikasta, enne kuin ne tulivat Sokoksella vastaan.
Tarjolla oli suklaakakkua hätäkoristelujen kanssa. Olin alunperin ajatellut koristella kakun ruusunterälehdillä, mutta koska en löytänytkään niitä mistään oli nopeasti keksittävä plan b. Koska kakussa oli vattuhilloa niin säntäsin vadelma ostoksille ja samalla reissulla löytyi myös suklaiset sydämet. Väripilkuiksi vielä mintun lehtiä ja se oli siinä.
Teema väriin sopivia pikkuleipiä.
Ja siinä vielä kuvattuna kaikki kahvipöydän antimet. Ostin 6 kpl:tta noita hortensioita joita laitoin pöydille. Ne ovat vaan niiin näyttäviä ja ihania.
Siellä Tonttumies nojailee rennosti uusiin Ikean tyynyihin. Kaikille vauvavouhkaajille tiedoksi, että Tonttumies oli kuvaussta varten tuollaisessa asennossa ehkä viiden sekunnin ajan.
Noista juhlista oli päivälleen vuoden päivät kun saimme Rytölän avaimet käpäliimme ja siippa alkoi ensi töikseen purkaa pois keittiötä. Kaikki se revohka vasta niin alussa. Eipä silloin olisi voinut kuvitellakkaan, että vuoden päästä juhlisimme tonttumiehen nimiäisiä. Mitähän täällä mahtaa tapahtua samaan aikaan ensi vuonna, 1.9.2013?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti