Leluja ja linssilude

Tonttumiehen huone alkaa hyvää vauhtia täyttymään leluista, vaikkei tyyppi niistä oikein mitään vielä tajuakkaan.

                             Tarkkasilmäinen voi huomata kuvassa jotain ylimääräistä....

                                    Juu, Tahvohan se siellä yrittää hiippailla muina katteina ja maastoutua lelujen joukkoon.

Tämän punaisen keinuhepan ostin yli 10 vuotta sitten kirpparilta. Se oli jotenkin niin vetoava ja hieno, että oli pakko ostaa se pois. Alunperin se toimi mulla kukkatelineenä. Takana oleva Suursmurffi on myös perujani. Sen sain joskus kauankauan sitten,mutten raaskinut silloin leikkiä sillä ja se on säilynyt näin ollen erinomaisessa kunnossa tähän päivään saakka. Aina äidiltä pojalle, hehheh.

 Tässä, saanko esitellä, on Lamppu. Sain sen joululahjaksi 34 vuotta sitten ja kuten kuvasta voi päätellä, tätä lelua en ole leikeiltä säästellyt. Puhkirakastettu lempileluni on kulkenut uskollisesti matkassani siitä lähtien kun sen joululahjapapereista kääräsin esiin. Molemmat silmät ovat aikojen saatossa hävinneet, korvat revenneet ja täytteet pursuavat raukalta ulos. Lamppu ei kuulu tonttumiehen tuleviin leluihin, vaan vietää hyvin ansaittuja eläkepäiviä pikkukäsien ulottumattomissa.

Siinä vielä Lamppu eri kulmasta ja kauempaa kuvattuna ja kappas vaan; peikonlehden takaa pilkottaa jotain musta-valkoista vaaleanpunaisella nenällä varustettuna. Missä kamera - siellä myös tämä toivoton linssiludekin jossain lymyää.

Huomenna onkin haasteellinen tehtävä; pääsen miettimään erään pääkaupunkiseudun kirjaston sisustusta! Tämä ei siis tarkoita mitään hylly yms. ratkaisuja vaan lähinnä viihtyvyyden lisäämistä. Verhot sinne jo pohdiskelin ja ne ovatkin jo paikallaan. Vielä kaivataan kasveja ja muita lisäkomponentteja. Jännää!!