Vaunu ostoksilla

Jos joskus olen tuntenut itseni tyhmäksi niin muun muassa tänään. Lähdin siipan äidin kanssa ostamaan meille lastenvaunuja. Olikin melkoista ostaa jotain sellaista mistä ei tajua yhtikäs mitään. En siis tiennyt mitä ominaisuuksia vaunuilta pitäisi vaatia, mihin kiinnittää huomiota, millaisia ei ainakaan kannata ostaa tai mitkä sopisivat juuri meidän tarkoitusperiin (jotka on ?). No ulkonäkö nyt oli selvä, niiden piti tietenkin olla kivannäköiset. Olo oli siis aika lailla sama kuin jos minut olisi auto- tai venekauppaan tyrkätty, että tässäpä rahaa, ostappa paras mahdollinen menopeli. Vuosia sitten olin kaverini ja sen aikaisen kämppikseni kanssa ostamassa meille autoa. Tyttömäiseen tyyliin tuijoteltiin vain autojen ulkonäköä ja mukana  olleet miesvahvistukset murahtelivat perässä ettei nyt ainakaan sellaisia romuja ja ruostepohjaisia autoja mentäisi ostamaan.

Siispä auton nokka kohti Variston vaunuliikkeitä ja mieli avoimena ostamaan jotain ÄLYTTÖMÄN kallista josta ei tajua yhtään mitään ja joita tulee tarvitsemaan melkein päivittäin seuraavat kolme vuotta. Kolmen liikkeen ja viiden tunnin huolellisen pohdinnan jälkeen päädyin tällaisiin ratkaisuun:


Malli on siis Teutonia Prestige yhdistelmävaunut ja väriltään ne ovat kuvan vastaisesti kokonaan harmaat (kuinka omaperäistä ja yllättävää minulta). Erityisesti minuun teki vaikutuksen säädettävä ja käännettävä työntöaisa, kätsy koko, kevyt liikkuvuus sekä kolmen vuoden takuu-aika. Laskuistani lähti heti pois kolmipyöräiset (liian oudon näköiset minun silmille) vaihtoehdot sekä sellaiset mallit missä eturenkaat ovat takarenkaita pienemmät ja pyörivät joka suuntaan. Tyrkkäisin todennäköisesti sellaiset talvisohjossa tallustaessani suutuspäissäni aura-auton alle (ilman vauvaa siis) jos mokomat eivät kulkisi kunnolla.

Vaunuthan tarvitsevat tietenkin lelun ja kivan peiton.



Eli onkohan pakko hommata tuollainen Brion pitkäkorvainen pupu?????!!!??? Onhan niitä kyllä muitakin vaikka kuinka kivoja leluja mitä voi vaunuihin kiinnittää, mutta tuo on kyllä aika vetoava.

Ja peiton ajattelin kokeilla tehdä ihan itse. Haluaisin sellaisen musta-valkea-vihreän (kas,kas) tilkkupeiton. Penkaisin valmiiksi jo rakkaiden Marimekko kankaitteni varastoa ja päädyin näihin kankaisiin:

Nähtäväksi jää millainen tahtojen taistelu tulee  mun ja ompelukoneen välillä olemaan...meillä kun toi yhteistyö ei oikein luonnistu saumattomasti (haha, repäisinpä varsinaisen ompelukone vitsin). Lisäksi minulla ole minkäänlaista kokemusta tilkkupeiton teosta. Mikäli olen oikein ymmärtänyt se ei ole se kaikista helpoin toteutettava....