Lahjat

Sijoitukseni kattauskilpailussa olivat muuten 2. ja 7. Olen kyllä tyytyväinen, vaikka hoppeehan on tunnetusti häppee, mutta osallistujia taisi kuitenkin olla yli 70 kpl. Suurkiitos kaikille minua äänestäneille!

Mitä Rytlään kuuluu? juttu on äryttänyt minua luokattoman tylsien kuvien ansiosta ihan älyttömästi, kirjoitusvirhe otsikossa kruuna vielä tietenkin koko jutun. Olen jopa miettinyt pitäisikö poistaa koko tarina muuten niin kovin laadukkaasta blogistani (ironiaa). Annan jutun kuitenkin olla ja pieksän itteeni niillä kuvilla tarpeen tullen :) Tässä vastapainoksi väriä ihanista lahjoista, mitä pieni tonttumies on saanut:

          Ystävältä saadut kukkaset, osoitettu Söpikselle, mutta toivat iloa meille muillekkin.

Söpis sai erittäin asialliset Vansit. Huomatkaa kuinka täydellisesti ne käyvät kuulosuojainten kanssa!

Pariisin tuliaiset. Näiden suloisten sukkien lisäksi (vieläkin nimetön) beibimme sai tämän megahienon

                                                              ruokalapun.

Pieni mies sai myös lahjakortin Marimekkoon ja kävinkin sieltä oitis shoppaamassa elokuun kantistarjouksessa olevan mini olkalaukun vaunuihin hoitolaukuksi. Pakkohan siihen oli tämä hiano R-kiokilta löytämäni avaimenperä liittää:

 Tässä vain murto-osa niistä kaikista kauniista kukkasista, vaatteista ja pehmoleluista mitä ihmiset ovat Rytölään jälkeläisellemme kantaneet. Kiitos vaan kaikille,jos tonttulainen ei vielä lahjojensa päälle tajuakkaan, niin minä olen niistä kaikista tykännyt ja iloinnut.

Juu ja partsi on edelleen vaiheessa. Nyt siellä on jo siipan nikkaroima pöytä kyllä, joka minun pitäisi maalata vielä kertalleen valkoiseksi. Tajusin, että suunnitelmat mitä olin laatinut partsillemme ovat aivan liian kesäiset. Syksyhän kolkutelee jo ovella ja päätänkin valmistautua siihen hyvissä ajoin ja miettiä kasvit, värisävyt ja tuotteet kokonaan uudelleen. Kesäisten kukkasten (joita ei varmaan ole enää myynnissäkään) ja yrttien sijaan hankintalistalla ovatkin nyt kanervat ja lyhdyt. Partsi pitäisi saada tuota pikaa valmiiksi, sillä parin viikon päästä olevat nimiäisjuhlat kuumottavat ikävästi niskaan. Tai ei se mitään ikävää ole, juhliahan on mukava suunnitella ja järjestää, mutta olisi vaan kiva saada kaikki valmiiksi sitä ennen. Ja ainut syy miksei valmista vielä ole on, plääh,  rahan puute. Mutta tosiaan, juhlat ovat parin viikon päästä, emmekä ole vieläkään saaneet päätettyä tyypillemme edes nimeä. Nimenanto on yllättävän vaikeaa. Se on niin kamalan lopullista. Ja sitten kun ei haluta antaa mitään hippi nimeä, eikä tietenkään sellaista joka on  jo jonkun tutun lapsella tai jollain tutulla itsellään. Tonttumies on sen näköinen että nimen pitää olla ytimekäs, 4-5 kirjainta ja sittenhän nimen pitää vielä olla kantajansa näköinenkin vielä. Pohdinta siiis edelleen jatkuu.