Tässäpä on lyhdyllä näköä ja kokoa. Olen itseasiassa melkein pulassa lyhdyn sijoittamisen kanssa, kun se on vähän iso kaikkialla. Mutta silti tämä oli ehdottomasti ostettava Kodin Ykkösestä. Siippa oli tietenkin kauhuissaan tästäkin hankinnasta. Markkinoin lyhtyä sille takkana ja soijanakkien grillaamisvälineenä, muttei siippa silti yhtään lämmennyt tälle kapistukselle.
"There are things known and thing unknown. And in between are the doors".
Tietty sen lyhdyn vois sijoittaa tänne eteiseen, joka alkaa olla vihdoin valmis. Siippa teki kyllä hirveen homman listoituksien kanssa, joita ei ollut ainakaan helpo asentaa näihin kieroihin seiniin. Seinävalaisin, valonkatkaisijat, pistorasiat ja lasit makkarin ovien päältä vielä puuttuvat. Huomenna saadaan kaikki muut asennettua, niitä laseja lukuunottamatta. Tässä valaistuksessa eteinen näyttää aika kelmeältä, mutta oikeesti se siis on ihan valkoinen. Sitten joskus taas, kun päivisin on valoisaa, niin tulen iloitsemaan suuresti noista kahdesta ikkunasta ovien yllä, että ne siis tuli kumminkin tehtyä. Makuuhuoneiden ovet vaihdettiin tollaisiin peilioviin ja kylppärin ovi oli myös pakko vaihtaa. Muut ovet ovat talon alkuperäisiä. Hankittiin ihan tarkoituksella vähän erilaisii ovia. Eteiseen on tulossa vielä tauluja seinälle, lehtiteline, iso peili ja tuo siipan äidin vanha meikkipöytä ja pitäisi myös maalata ja laittaa jotain kivaa siihen päälle. Naulakkoa ei tähän tilaan tule ollenkaan, vaan takit yms. säilytetään tuolla päädyssä, piilossa vaatehuoneen kätköissä. Rytölässä on onneksi niin paljon kaappitilaa, että vaatehuoneesta pystyi tekemään pelkän "naulakko" huoneen päällysvaatteille, kengille, laukuille, yms. Noi mustat ovilistat tossa ympärillä toimii mun mielestä tosi hyvin.
Rytölässä tarjoiltiin tänään illallisen alkupalaksi samettista kanttarellikeittoa, joka oli samettisuuden sijaan aika kuplivaa, mutta maku oli ihan kohdallaan.
Vuohenjuustoiset naurislärpäkkeet ( tofulla, hunajalla, tinjamilla ja siemensekoituksella) ja taas olivat pääruokana. Voin sanoa, ettei reseptin herkullinen lehtikuva ja nämä uunista vedetyt tuotokset oikein kohdanneet, mutta luulen tietäväni missä tein virheen ja aijon koittaa lärpäkkeitä vielä uudelleen, sillä ne kumminkin maistuivat hyvälle.
Suomalaista muotoilua kylpyhuoneen puolella, kuten kunnon rytökämpässä kuuluukin olla. Ostin viime keväänä Arabian Oma -sarjan mukit Iittalan poistomyynnistä, koska olin varma, että ne passaisi tosi hyvin hammasharjamukeiksi. Ja niinhän ne passaakin. Sitä en tiiä mitä mieltä suunnittelija Harri koskinen olisi tähän asiaan. Tuskinpa mitään, itsehän se on kuvaillut Oma-sarjan nimeä näin:
"Oma on jotain, mikä on tärkeää itselle. Omanlainen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti